Tuomiovalta

Mahdollisesti kenraalikuvernööri Menshikovin aloitteesta yritettiin varapuheenjohtaja von Haartmanin johtaman salaisen komitean avulla saada Suomeen uusi hallinnollinen ja oikeudellinen jako.

Kirjeessään Menshikoville 30. lokakuuta von Haartman totesi, että Suomessa tuomiovalta oli sekaantunut hallintovaltaan ja näiden välinen raja oli "järjettömässä määrin" hävinnyt. Tästä oli seurannut laajalle levinnyt epäluottamus viranomaisia kohtaan erityisesti henkilökohtaista vapautta koskevissa asioissa. Myös lakien toimeenpano oli hidastunut.Lisäksi Haartman perusteli uudistusta seuraavanlaisesti

"...tottelemattomuus ja mielivalta voitti alaa päivä päivältä eikä alimpien kansankerrosten kasvavaa moraalittomuutta ollut enää estämässä se pato, jonka nöyryyttä ja järjestystä edellyttävä lakien tarmokas ja formalismista riippumaton soveltaminen saisi aikaan."

Menshikov antoi salaisessa kirjeessään komitean tehtäväksi pohtia, tulisiko maaseudulle perustaa poliisikamareita, jotka olisivat kuvernöörin alaisia. Toiseksi piti selvittää, miten poliisi- ja tuomarivallan jakoa sekä kuvernöörin laillista vastuuta ja tuomarivaltaa voisi selventää. Jäseniksi tulivat von Haartmanin lisäksi C.G. Mannerheim, B. Federley ja H.V.V. Furuhjelm.

Haartman halusi, että komitea toimisi salaisena, koska hän piti komitean toimintaa erityisen arkaluonteisena. Hänen mukaana tällaisessa komiteassa työskentelevä asetti itsensä alttiiksi alemman virkakunnan ja alempisäätyisen kansan kateudelle ja vihalle.

Komitean työskentelyn lähtökohtana oli käsitys, että alioikeuksien työmäärä oli pikkuasioiden runsauden vuoksi ylenmäärin lisääntynyt, mitä ei pidetty Suomen lakien hengen mukaisena eikä varsinkaan yksittäisen henkilön etujen mukaisena. Tästä päästäisiin täsmentämällä tuomioistuinten ja poliisiviranomaisten toimivallan rajaa ja antamalla poliisiviranomaisille ratkaistavaksi asioita, jotka olivat luisuneet tuomioistuimille.

Senaatti käsitteli asiaa salaisessa istunnossa. Komitean esityksiin suhtauduttiin varauksellisesti, koska senaattorien mielestä sen ehdotukset pohjautuivat virheellisiin lähtökohtiin ja tähtäsivät etenkin oikeudenkäyntimenettelyä koskevan lainsäädännön järkyttämiseen.Asia jäi toistaiseksi lepäämään.¹