Omistusoikeus

Asetus ehdoista, joilla kiintiää omaisuuttaa saadaan hallita Suomessa. 25.2.1851.

Väärinkäytöksiä

Hallitsija kirjoitti 17. helmikuuta hovioikeuksille kehottaen näitä tarkoin huolehtimaan siitä, ettei tehtäisi lain ja asetusten vastaisia sopimuksia veronalaisen maan eri nimillä käyvästä luovutuksesta "kertakaikkista hyvitystä vastaan veroamaksavan maanomistajan, tilan ja yleiseksi vahingoksi".

Sekaannus tai vilppi, johon viitattiin tarkoitti sitä, että eri maatiloilla oli niiden ns. maanluonnosta johtuen erilainen verotus. Kun tilaa jaettiin tai myytiin, verovastuun piti siirtyä myös seuraavalle omistajalle. Maksamalla enemmän maasta ei voinut vapautua tulevista maksuista, vaikka kauppakirjassa olisi niin sovittu.

Talot ja pellot

Helmikuussa annettiin laki, että vain Suomen kansalaiset saivat omistaa kiinteistöjä Suomessa. Poikkeuksena olivat kuitenkin venäläiset aateliset ja ne, joille hallitsija oli myöntänyt erikoisluvan. Kaikki ulkomaalaiset maanomistajat saivat kuitenkin pitää ne kiinteistöt, jotka heillä jo oli.

Asetuksen perusteluissa mainitaan, että asiasta oli ollut epäselvyyttä. Laissa puhutaan kanssaporvarista, millä tarkoitetaan kaikkia kansalaisia, myös maalaisia. Ulkomaalainen sai tarvittaessa luvan hallitsijalta, kuten oli monasti tapahtunutkin.