Ateismia

Ylioppilaiden ja nuorempien opettajien keskuudessa alkoi ilmetä avointa uskonnon kritiikkiä. Tämä pelästytti valtaapitävät, mutta hämmästytti myös fennomaaneja, joita muutoin pidettiin radikaaleina. SKS:n sihteeri S.G. Elmgren kirjoitti päiväkirjaansa:

"Viime vuosina on ylioppilaiden, varsinkin viipurilaisten ja uusmaalaisten, keskuudessa muodostunut kosmopoliittinen ja ateistinen ryhmä ns. maailmanparantajat. Heidän puoluejohtajanaan on pidetty maisteri Qvistiä, jolla on perusteelliset tiedot Hegelin filosofiassa, mutta joka on varsin taipuvainen karkeaan materialismiin ja on uskonnollisesti Feuerbachin kannattaja.

Nämä maailmankansalaiset harrastavat etupäässä luonnontieteitä, joista heillä myös on jonkin verran tietoja, mutta heillä on materialistiset mielipiteet ja he vastustavat innokkaasti suomalaisuusharrastuksia, jotka muka ovat liian ahdasrajaisia, samoin kaikkea, mikä vivahtaa uskontoon, sillä uskonnollisuus on heistä ahdasmielisyyttä.

Uskonto, isänmaa, idealistinen filosofia, historiallinen traditio on heille kauhistus. Ylimalkainen, säännötön ja hillitön vapaus sekä aineellisuuteen perustuva ennakkoluulottomuus ovat heidän pääasiallisimpia tarkoitusperiään ja ihanteitaan... he ovat Voltairen ja Heinen koulukuntaa."¹