Viina
Kruunu pyrki rajoittamaan viinanpolttoa voimakkaasti, ettei "se hyvää tekevä vaikutus" jonka aikaisemmat rajoitukset "matkaansaattoi raittiutta yhteisen kansan ja yleisesti alhaisempien säätyjen elämässä, vastedeskään lakastuisi". Vuonna 1841 asetetut rajoitukset tulivat lakkaamaan vuonna 1859. Kuten aikaisemminkin niille viinan kotitarvepolttoon oikeutetuille, jotka vapaaehtoisesti luopuisivat oikeuksistaan, luvattiin edelleen vapautus viinanpolttoverosta.
Lisäksi kiellettiin viinanpoltto tulevana syksynä kokonaan ja sen jälkeen määrää piti laskea kolmasosalla. Polttoaika rajoitettiin kahteen talvikuukauteen. Katovuosina se kiellettiin kokonaan. Viipurin läänissä oli kuitenkin prännejä, joissa polttoaika oli pidempi. Samaten eräille höyrypolttimoille oli 1853 myönnetty erillinen privilegio. Viinan valmistuksen ja myynnin valvontaa tehostettiin ja sakkoja korotettiin.