Talouskomiteat

Kesäkuussa asetettiin valtion komiteat tekemään ehdotuksia toimenpiteistä teollisuuden, liikenteen ja vuoritoimen kehittämiseksi. Komiteoihin valittiin korkeita virkamiehiä, asiantuntijoita sekä ensimmäisen kerran myös varsin monia liikemiehiä. Hekin pääsivät näin vaikuttamaan talouspolitiikkaan. Ennen komiteat oli koottu yksinomaan virkamiehistä.

Rautatiekiista

Liikennekomiteassa von Haartman ja von Kothen todistelivat, että oli paljon tärkeämpää rakentaa kanavia kuin rautateitä, eikä silloin jäänyt rahaa rautateiden rakentamiseen. Tehtailijat olivat toista mieltä, vaikka myönsivät että rautiehanke olisi kovin kallis.

J.V. Snellman julkaisi kaksi kirjoitusta, joissa hän esitti perusteluja rautateiden puolesta. Kanavat olivat käytössä vain puoli vuotta, kun esimerkiksi Moskovan ja Pietarin välinen rata pidettiin auki läpi vuoden. Snellmanin mukaan rautatiet loivat tuotantoa sinnekin, missä sitä ei ollut pidetty edes mahdollisena. Myöskään rautateiden sivistävää merkitystä ei hänen mielestään voinut yliarvioida, sillä ne lisäsivät ihmisten yhteydenpitoa.

Snellman ei ollut komitean jäsen, eikä hän ollut päättämässä asiasta, mutta komitean selvä enemmistö oli rautateiden kannalla. Hämeenlinnan radan aloittaminen sai vankan kannatuksen –­ samoin oli selvää, että oli saatava rata Helsingin ja Pietarin välille.

Käsityö ja teollisuus

Ammattikuntalaitos oli lakkautettu useissa Euroopan maissa 1800-luvun puoliväliin tultaessa. Suomessa elinkeinovapauden laajentamisesta oli välillä väitelty kiivaastikin, mutta senaatti oli jättänyt ratkaisun joskus kokoontuville valtiopäiville. Asiaa käsitelleen teollisuuskomitean jäseniksi kutsuttiin mm. suurkauppiaat Henrik Borgström ja Erik Julin, ruukinpatruuna Frans Frenckell sekä tehtailijat A.W. Wahren ja Nils Ludvig Arppe. Lausuntoja pyydettiin myös Suomen Talousseuralta ja kaupunkien maistraateilta, ja mietintöjen pohjalta käytiin laaja lehdistökeskustelu.

Useimmat, varsinkin kaupunkien maistraatit, korostivat, että kyseessä oli porvariston privilegioihin kajoaminen. Komiteassa ja senaatissa henki oli toisenlainen. Ammattikunnat rajoittivat käsityön kehitystä. Maaseudulla käsityö olisi myös vapautettava, jotta tilattomalla väellä olisi uusia ansiomahdollisuuksia. Suomen Talousseuran lausunnon mukaan maanviljely joutuisi perikatoon, jos elinkeinovapaus toteutettaisiin. Rajoittamalla muuttamista talonpojille taattiin riittävä osavuotinen työvoima.

Komiteoiden esitysten pohjalta annettiin hetimmiten asetuksia maan taloudellisten olojen kehittämiseksi. Julistukset Koskeva kaupanteon ja merenseilauksen edesauttamisesta Suomessa sekä Lainanantamisesta kehoitteeksi ja auttamiseksi Laiwain pykäystä Suomessa auttoivat alkuun varustajia ja kauppiaita, jotka olivat kärsineet ulkomaankaupan laskusta. Julistus Koskeva awaroitettua oikeutta suolakaupantekoon Suomenmaassa taas antoi talonpojille oikeuden vuoteen 1860 asti vapaasti varastoida suoloja ja pienessä määrässä myydä niitä.

Asetuksella 11. kesäkuuta annettiin lainoja niille "mekanisten pajain haltijoille, jotka valmistavat yhteiselle kansalle tulensammutuslaitoksia". Samoin annettiin viiden vuoden tullivapaus palamattomille kattoaineille, joita kaupunkien taloihin piti vastedes laittaa.

Suuremmat asiat kuten rautateiden rakentaminen ja elinkeinovapaus vaativat suuria valmisteluita ja saivat odottaa seuraaviin vuosiin.Taloudellisen edistyksen nimissä päätettiin kohentaa maan kouluoloja. Näistäkin annettiin uusia lakeja jo tänä vuonna.