Nälkä

Suomessa koettiin ankara kato. Sato oli 4,1 miljoonaa hehtolitraa, kun se viime vuonna oli 5,6 miljoonaa. Tänä kesänä sadon pilasi kosteus eli pitkään jatkuneet sateet. Vehnää saatiin vain puolet hyvien vuosien sadosta. Samoin ohrasato oli tuskin enemmän kuin puolet edellisvuosista. Maahan tuotiin leipäviljaa 250.000 hehtolitraa. Kun siemeneksi piti varata lähes miljoona hehtolitraa, käytettävissä olevan leipäviljan määrä oli 3,4 miljoonaa hehtolitraa eli 2,0 hehtolitraa asukasta kohti. Se oli kolmannes vähemmän kuin hyvinä vuosina.

Osissa maata oli akuuttia pulaa jauhoista. Suoranaista nälkää se ei aiheuttanut, mutta puute näkyi siinä, että kuolleisuus oli toisena vuonna peräkkäin tavallista korkeampi eli 3,4 prosenttia.Hallituksella ei ollut varoja hädän poistamiseen eli viljan lisäostoihin. Ulkomailta saatiin 100.000 ruplaa lahjoituksina, mutta kaikkialle se ei riittänyt ja nälkä uhkasi seuraavana talvena.

Itsekkyyttä ?

J.V. Snellman arvosteli Litteraturbladissa solidaarisuuden puutetta ja turvautumista ulkomaiseen apuun. Hän moitti erityisesti kaupunkilaisten elämäntyyliä.

"...eletään niin kuin ennenkin ja konserteissa, teattereissa, tanssiaisissa ja muissa huveissa varojen ja tilaisuuden mukaan vuodatetaan sydämen ihailua vieraalle hyväntekeväisyydelle".