Kristinusko 700 vuotta

Suomessa vietettiin kesäkuun 18. päivä kesäkuuta riemujuhlaa sen johdosta, että oli kulunut 700 vuotta kristinuskon tulosta Suomeen. Aika laskettiin ensimmäisestä ristiretkestä, jonka katsottiin tapahtuneen vuonna 1157. Juhlapäivä oli sama "jota Suomen seurakunta muinaisempina aikoina on viettänyt Apostolinsa, Piispa Henrikin muistoksi".¹

Hallitsija julisti 27.5. kiitollisuutensa Suomen pappiskunnalle siitä, miten se oli "ahkeroinut Suomen kansan siveätapaiseksi edistymiseksi kristillisen totuuden valon kautta". Samassa julistuksessa annettiin lupa viettää riemujuhlaa ja kiitettiin myös Suomen kansaa sen uskollisuudesta vaikeinakin aikoina:

"Hyväksi nähtyämme

Keisarin tunnustus Suomen papistolle 15/27.5.1857: Ewankelis-Lutherilaiselle Papiskunnallemme Suomenmaassa. Suomen Julkisia Sanomia 11.6.1857.

seitsemänsataa vuotta tätä ennen Suomeen istuittamisen muistoa saataisiin ensin tulevan Kesäkuun 6/18 päivänä yleisen riemujuhlan kautta juhlallisesti pyhittää... emme ole saattaneet olla erityisellä suosiolla vaarin ottamatta sitä tunnollisuutta, jolla suomalaiset alamaisemme alati ovat kristilliset ja kansalliset velvollisuutensa täyttäneet, sekä sitä lujaa luottamusta Jumalaa ja uskollisuutta Haltijata kohtaan, joita he myöskin viimeisten vuotten kovien koettelemusten alla ovat osoittaneet."

Riemujuhlaa vietettiin näyttävästi maan kaikissa seurakunnissa. Tällöin kerättiin ensi kerran kolehti "Kristin opin levittämisen edesauttamiseksi pakanain seassa". Vastaava juhla, jossa Suomen luterilainen kirkko sai hallitsijan tunnustuksen, oli ollut vuonna 1817, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta uskonpuhdistuksesta ja vuonna 1830, jolloin tuli kuluneeksi 300 vuotta Augsburgin uskontunnustuksesta.

Juhla antoi aiheen myös väittelyyn Ruotsin roolista Suomen historiassa; oliko Ruotsi lahjoittanut suomalaisille kristillisen sivistyksen vai oliko kysymys "miekkalähetyksestä" ja näin ollen Suomen valtaamisesta? Tästä seurasi pohdinta, oliko liitos Venäjään onnettomuus vai miehitysvallasta vapautumista.

Litteraturbladet korosti, että Ruotsin käännytystyö oli tapahtunut miekan avulla. Samaa ajatteli historiantutkija G.Z. Forsman. Päinvastaisella kannalla olivat ne suomalaiset, jotka olivat muuttaneet Ruotsiin, mutta joilla oli paljonkin yhteyksiä Suomeen.

Valtion ja kirkon suhdetta selvittää eräs pikku tapaus. Marraskuussa annettuun rukouspäivän julistukseen oli kirjapaino ensin painanut hän-sanan isolla alkukirjaimella, kun viitattiin Jumalaan. Senaatissa ongelma huomattiin ja H muutettiin pieneksi, paitsi silloin kun viitattiin hallitsijaan.²

Wiborg-lehdessä Carl Qvist vaati kirkon ja koulun erottamista toisistaan.