Piirilääkärit
Valtion rahoittamien piirilääkärien määrä nostettiin 20:stä 50:en ja maa jaettiin uusiin lääkäripiireihin. Perustelu oli selvä.
"... että kuin kokemus on näyttänyt Suomessa nykyänsä olevien lääninlääkärien luvun, maakunnan avaruuden ja väestön suhteen yleisensä kovin vähäiseksi."
Silti Hämeessä esimerkiksi yhden piirilääkärin "asuntopaikka" oli Hämeenlinna ja toimialueena oli kaupungin ja naapuripitäjien lisäksi Hauho, Tuulos, Luopioinen, Loppi ja Lammi, eli alue noin 60 km:n päähän. Matka lääkäriin kesti päivän. Maan pohjoisin ja Lapin ainoa piirilääkäri asui Kittilässä.
Samalla korotettiin lääkärien palkkoja. Peruspalkaksi tuli 500 hopearuplaa ja sen lisäksi maksettiin 200-350 ruplaa korvausta matkoista. Toisaalta säästöä saatiin karsimalla lääkärien muita palkkioita ja varsinkin niiden perusteetonta laskuttamista.
Palkkaansa vastaan lääkäri oli velvollinen, ilman lisämaksua ja niin usein kuin saatettiin pitää tarpeellisena, tekemään kaikki virkamatkansa. Erikseen maksettiin enää vain tuomioistuinta varten tehdyistä "ruumisten leikkauksista" ja tällöinkin lääkäri sai laskuttaa matkasta vain kahden hevosen mukaan.1