Lastentaudit

Yliopistoon perustettiin 13. toukokuuta lapsenpäästö- ja lastentautiopin professorin virka. Lapsenpäästöoppia opetettiin jo Turun Akatemian aikana, mutta erikoistuminen lastentauteihin oli uutta. Pikkulasten onnettomuudeksi koituivat paitsi kulkutaudit myös ripuli. Se oli yleisin kuolinsyy alle vuoden ikäisillä lapsilla.

Lapsista kuoli imeväisenä joka viides. Vain yli 65-vuotiaiden kuolleisuus oli korkeampi kuin pikkulasten. Lasten taudit vaikuttivat enemmän kuin mikään muu tekijä väestönkasvuun. Tänä vuonna Suomen väestö kasvoi poikkeuksellisen vähän, vain 300 hengellä. Viime vuoden kato heikensi elintarviketilannetta, mikä näkyi tautien lisääntymisenä.

Pikkulaisten kuolleisuus oli havaittu ongelmaksi jo 1700-luvulla. Tällöin alettiin kiinnittää huomiota lasten ruokintaan. Kokemuksen perusteella tiedettiin, että äidinmaito suojelee taudeilta ja siksi valtiovalta antoi lukuisia kehotuksia rintaruokinnan puolesta. Sitä laiminlöivät paitsi herrasnaiset myös talonpoikaiset naiset erityisesti Pohjanmaalla.

Vuoden 1852 köyhäinhoitoasetuksessa määrättiin, että äidittömille pikkulapsille piti hankkia sijaisäiti. Tällä haluttiin varmistaa hyvä hoito. Huonoa hoitoa pidettiin erityisesti aviottomien lasten suuren kuolleisuuden syynä. Lääketiede vaikutti vähän lasten terveyteen. Poikkeuksena oli rokottaminen isorokkoa vastaan.