Luusi- ja poottilaitos

Vuonna 1812 perustettu majakkalaitos järjestettiin uudelleen 30. maaliskuuta. Perustamisasetus oli lähes 200 sivun pituinen. Siinä säädettiin mm. laitoksen hallinnosta, luotsien ja majakoiden tehtävistä sekä luotsimaksuista. Laitosta johti päähallitus ja se kuului osittain sotilasviranomaisten sekä senaatin alaisuuteen.

Viipurin läänin luotsi- ja majakkalaitos siirrettiin ulkosaaria lukuunottamatta Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen alaisuuteen. Maa jaettiin luotsikuntiin. Luotsipaikkoja oli yhteensä 87. Joitakin majakoita jäi kuitenkin keisarikunnan Pohjanmeren luotsikunnan alaiseksi. Isommat laivat eivät saaneet kulkea ilman luotsia rannikon kapeilla väylillä.

Laitoksen palkkakulut olivat menosäännön mukaan 51.000 hopearuplaa vuodessa. Hallinnon ja päällikkökunnan lisäksi laitoksen palveluksessa oli 50 luusiammattivanhinta, 213 vanhempaa luotsia, 193 nuorempaa luotsia ja 243 luotsioppilasta.Luotsimaksut vaihtelivat matkan ja laivan koon mukaan 20 kopeekasta kymmeniin rupliin.

Luotsiluettelossa kerrottiin, miten laivoja ohjataan:

"Ohtakarin luusipaikka: Luusit vartoovat Ohtakarailla Lohtajan pitäjässä luusataksensa laivoja mereltä Mansikkasaaren tykönä olevaan ankkuripaikkaan ja toisin päin."