Muita aiheita...
Poliisi
Maaliskuussa hallitsijalle toimitetussa kertomuksessa kenraalikuvernööri von Berg kiinnitti keisarin huomiota myös Helsingin poliisiin. Hänen mielestään Helsingin asema pääkaupunkina, sinne sijoitetut sotilasosastot ja linnoituksen läheisyys sekä sen kauppasatama tekivät välttämättömäksi hyvän kaupunkihallinnon sekä erityisen hyvän järjestyksen säilyttämisen pätevän poliisikunnan avulla. Kaupungille tuli laatia uusi poliisisääntö. Siksi viime kesänä olikin lähetetty virkamies Pariisiin, Lontooseen, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan tutkimaan näiden kaupunkien poliisitoimen järjestelyjä.
Ritarihuone
Helsinkiin valmistui aatelissäädylle kokoontumispaikka eli Ritarihuone. Sen oli piirtänyt arkkitehti G.T. Chievitz. Talo oli luvattu jo vuonna 1816, mutta asia eteni vasta vuonna 1848, jolloin sääty sai erikoisluvan kokoontua ja valmistaa asiaa. Rahaa kuitenkin puuttui ja hanke aloitettiin vuonna 1857. Lopulliset kustannukset olivat 94.082 ruplaa. Valtion oli lainattava säädylle 38.000 ruplaa ilman korkoa ja maksuvelvollisuutta. Myös tontin se sai halvalla. Asiasta nousi meteli ja aatelisto lupasi talon valtiolle. Näin ei kuitenkaan tehty ja talo jäi säädyn haltuun.Tänä vuonna ilmestyi Suomen ensimmäinen aateliskalenteri.
Ruotusotaväki
Viime vuonna päätetystä ruotusotaväen supistamisesta annettiin tarkemmat ohjeet. Yhdeksän ruotujakoista pataljoonaa pidettiin voimassa, mutta niiden miesluku laskettiin rauhan aikana 300:en. Ruotujärjestelmää muutettiin siten, että kahden ruodun oikeus kustantaa yhteinen sotamies lakkasi, eli yhdelle sotamiehelle määrättiin yksi ruotu varustajaksi.Uudet ruodut perustettiin siten, että kuvernööri kutsui koolle pitäjänkokouksen. Siellä talolliset kruununvoudin läsnäollessa valitsivat ne, joille edelleen tulee sotamies pidettäväksi sekä maksuista, joita muut sotilaanpitoon velvolliset maksoivat.
Ruotusotilas
Sotilaan ylöspidosta annettiin säännöt. Sotilaan varustavat talot eli osamiehet valitsevat ruotumestarin, jonka maalla sotilas asui. Kaikista kuluista oli pidettävä kirjaa. Sotilas sai torpan, joka oli pellon vieressä ja johon kuului tavallinen asuintupa "porstuvan" kanssa sekä aitta, navetta, karjalato ja sauna. Sonnitettua peltoa tuli olla 1,5 tynnyrinalaa, peruna- ja kaalimaata viisi kapanalaa sekä "kahden suvikuorman ala niittua". Sotilaan ikä oli 17-36. Sotilaan ruumiinrakenteesta kirjoitettiin seuraavaa:
"Lyhyt läntäisyyden vuoksi älköön hyljättäkö ketään, jos vaan hän on varreltansa tukeva ja palveluspuvun täyttävä, sekä muuten virheetön ja elämästänsä siivoksi tunnettu".1
Sotilaan palkka
Tarkk'ampujapataljoonille annettiin palkkasääntö ja varusluettelo. Sota-ajan miesvahvuus oli 24 taapi- ja yläupseeria sekä 1.017 miehistön jäsentä, joista 920 oli tarkk'ampujia. Rauhanaikainen vahvuus oli 300 sotamiestä. Lisäksi pataljoonaan kuului tuomari, kaksi lääkäriä, saarnaja ja 92 siviilipalvelusmiestä, kuten 4 aseseppää, 8 kokkia ja 16 paakaria. Rauhanajan palkkasumma oli 7.525 ruplaa vuodessa, joka koostui upseerien palkoista. Sotamiehet olivat ruodussa ilman palkkaa kruunulta. Kaikki saivat asunnon, polttopuut ja kynttilät. Upseerit saivat myös palvelijat ja rauhan aikana puustellin eli virkatalon alueelta, missä heidän komentamansa sotaväki oli.2
Pataljoonan varusluettelo oli useita kymmeniä sivuja. Siinä listattiin sotimistarpeiden lisäksi kaikki sotilaiden varusteet nappeja, solkia ja housunpaikkoja myöten. Rautaesineitä lukuunottamatta kaikille tarvikkeille määrättiin myös kulumisaika, jonka jälkeen ne oli uusittava.
"...kohta kuin pataljoonalla tulee kolme munteerinkia olemaan, annetaan huonoin vaatekerta ruotuväen omituiseksi omaksi ja jätetään, niinkuin tyynni pidettynä, vaateluvusta pois".
"Vaattehus-johtokunta" huolehti miesten vaatetuksesta rauhan aikana. Ruotu maksoi "vaattehusveroa" 8 ruplaa vuodessa kruunun miesten vaatteiden kulumisesta.
Sotamiesten puvuista määrättiin seuraavaa:
"Pataljoonan uusi eli juhla-puku, jota ei asianomaisetta luvatta saada pitää... pannaan komppanian trossi-aittaan ja komppanianpäällys vastaa sen säännöllisestä hoinnosta; toinen puku talletetaan ruotuväestön luona, palvelustilaisuuksissa, kokouksissa, kirkkoparaateissa ja komentoretkillä pidettäväksi."
Sotilaan arkivaatteet hankki sotaväki laadun, muodon ja hinnan yhdenmukaisuuden vuoksi. Ruoti kustansi sotilaan arkipuvun, mutta ei silloin kun sotilas oli sotaretkellä.
Sotilasasiain toimituskunta
Senaattiin perustettiin erilliset osastot vastaamaan ruotujakoisen sotaväen järjestelyistä. Samalla perustettiin aikanaan lakkautettu sotilasasiain toimituskunta eli sota-asioiden ministeriö. Sen päälliköksi tuli Casimir von Kothen. Hän johti myös erityistä jaostoa, jonka tehtävänsä oli sotaväen lopullinen järjestely Suomessa. Pitkän aikavälin suunnitelmissa oli nostaa Suomen panos valtakunnan puolustuksessa vastaamaan maan asukaslukua.Von Kothenin omavaltaisuus herätti paljon tyytymättömyyttä, ja hän saikin heti virkavapauden, mikä ennakoi erottamista von Haartmanin tapaan.
Rehtorin ero
Ylioppilaat aiheuttivat taas harmia yliopiston johdolle. Rehtori Rein joutui eroamaan, koska hän oli antanut ylioppilaiden esittää sopimattoman näytelmän ilman ennakkotarkastusta. Kyseessä oli ylioppilas Mannerheimin laatima Ditt och datt, jossa pilkattiin fennomaaneja, mutta myös kenraalikuvernööriä. Tämä huomasi näytelmän poliittisen tarkoituksen ja varsinkin sanat "Suomi, köyhä ja sorrettu maa". Liberaalien johtajiin kuulunut Mannerheim erotettiin määräajaksi. Rehtori Rein sai itsekin lähteä, koska juttu paisui liian suureksi. Hän oli Bergin mielestä muutenkin liian pehmeä mies johtamaan yliopistoa.3
Uutisia
Romanförfattaren Alexander Dumas i Finland. Wiborg
Porvoossa pidettiin naisväen käsiteoksien myymiset, josta tulot käytetään tauluksi Porvoon lukion huoneesen, ja joka on tilattu Holmberg'ilta Düsseldorf'ista. Sanomia Turusta
Dvergen amiral Piccolomini anländt till Wiborg. Wiborg
†Anton Reguly, unkarilainen tiedemies tutkinut suomenkieltä. Suometar