Maakauppa
Kauppa maaseudulla vapautettiin eli maaseudulle sai vihdoinkin perustaa kauppapuodin. Tähän asti kauppa oli kaupunkien porvarien yksinoikeus. Maalaiset saivat myydä vain omia tavaroitaan ja viljaa.Säännöstely oli aiheuttanut yhä enemmän ongelmia ja tyytymättömyyttä. Maalaistuotteita ostavat kauppiaat harjoittivat luvatonta myyntikauppaa. Sahoista ja ruukeista oli tullut keskuksia, joissa tukkeja ja työtä vaihdettiin tavaraan. Venäjällä maakauppa oli luvallista ja rajan yli tuli "laukkuryssiä", joiden palveluita kansa käytti mielellään. Maassa oli noin tuhat kiertelevää kauppiasta eli yhtä paljon kuin oli varsinaisia kauppiaita koko maan kaupungeissa. Lisäksi sodanaikainen elintarvikepula herätti viranomaiset.
Uuden lain mukaan kauppaa ei saanut perustaa 50 virstaa (km) lähemmäksi kaupunkia. Kaupan perustamiseen tarvittiin lisäksi kuvernöörin lupa ja kauppiaan tuli olla kirjanpitotaitoinen. Kun kauppiaan oli vielä maksettava melkoisen korkea maakauppavero, halukkaita puotien perustajia ei ollut paljon. Rajoituksilla haluttiin estää keinottelu ja epävarmat yritykset.1
Uusi kauppias tarvitsi pääomia, joita oli vain varakkailla talollisilla. Uusi elinkeino oli nyt kuitenkin mahdollinen. Säätyläisiä kaupanpito ei kiinnostanut.