Raha-asioita :: 1859 :: :: Historiakone :: Julkaisut :: Agricola

Raha-asioita

Rahapula

Keskuspankki sai uuden järjestyksen asetuksella 13. huhtikuuta. Siinä pankkiin perustettiin uusi kuittausrahasto, josta myönnettiin lainoja kaupungeille ja yhdyskunnille suurempien hankkeiden ja viljelyn edistämistä varten. Siihen liitettiin siihenastiset elinkeinorahastot, kuten Saimaan kanavan tulot ja vuorityön lainarahasto. Pankin yhteiset lainarahastot olivat vastedes: Kuittausrahasto, Alkuperäinen rahasto, Sotamieshuoneen kassa, Sotilais-Puustellikassa, Vaivaisja Työhuoneen rahasto, ja Vakuutusrahasto ulosannetulle paperirahalle. Pankin päätehtävänä oli hoitaa maan rahajärjestelmää eli antaa ulos setelirahaa, ns. paperiruplia.

N.L.Arppen vekseli Värtsilästä 1859. Museovirasto.

Suomen Pankin seteleitä ei riittänyt joka paikkaan. Jo sodan aikana eräät yritykset laskivat liikkeeseen omaa rahaansa. Kuvassa on patruuna Arppen vekseli. Lisäksi liikkeessä oli tänä vuonna ainakin Finlaysonin tehtaan rahaa. Rahapulan vuoksi tehdas maksoi palkkoja omilla kuiteillaan. Kauppiaat hyväksyivät ne vastustelun jälkeen, koska muutoin jäivät kaupat tekemättä.

"Rahaliikkeen huojentamiseksi maakunnassa" Suomen Pankin edellytyksiä ottaa säästöjä, antaa lainaa, myydä rahaa, antaa vekseleitä,sekä ottaa pantteja laajennettiin marraskuussa. Pankki maksoi tilillä olevista rahoista korkoa 3-3,5 %, mutta vain 20.000 ruplan summaan asti.¹

Pietarin pankki

Pietariin perustettiin Suomen Pankin konttori. Se toimi siellä samoin kuin Suomessa, mm. otti sisään ja antoi paperirahaa. Liikaa rahoja ei kuitenkaan haluttu pitää yhdessä paikassa: "Siinä arkussa, joka vain on konttorin johtajan yksinäisessä tallessa, säilyttäköön... korkeintansa 10.000 ruplaa..." Suomen Pankki oli hyvin riiippuvainen yhteyksistään Venäjälle, koska rupla oli maan ainut virallinen raha. Paperiruplan kurssi laskettiin Pietarin pörssissä. Se oli menettänyt paljon arvostaan ja Suomen Pankilla oli vaikeuksia lunastaa ruplia niiden metalliarvon mukaan.

Pelikorttimaksu

Pelikorttivero kaksinkertaistettiin. Valmistajan oli maksettava valtiolle pelikorttimaksua 10 kopeekkaa "kultakin pakalta eli leikiltä". Ilman valtion veroleimaa olevia kortteja ei saanut myydä eikä käyttää. Myös Keisarillisen Löytölasten-huoneen hyväksi Venäjällä valmistetut kortit oli leimattava, vaikka ne olivatkin tullista vapaat. Erikseen säädettiin paperikääreen eli panterolli-siteen mallista, joilla leimatut pelikortit oli sidottava. Tehtailija sai näitä käärepapereita lääninkonttorista sen mukaan kuin hän maksoi stemppelirahaa eli leimaveroa.

Valtionlaina

"Suomen kruunulle" otettiin viiden miljoonan ruplan laina Venäjän KomersiPankista. Päätöksen tarpeellisuutta perusteltiin mm. rautatiehankkeella, maanviljelyksellä, teollisuudella ja kaupankäynnillä. "...olisi tarpeellinen sekä maakunnan rautatiehankkeen aikaan saamiseksi, että maanviljelyksen, teollisuuden ja kaupankäynnin auttamiseksi..."

Lainan korko oli 4,5 %, joka maksettiin puolivuosittain. Ostetut obligaatiot lunastettiin arpomalla, ts. vuosittain arvottiin maksettavaksi aina osa velkakirjoista.

Eläkkeet

Suomen Siviilisäädyn Leski- ja Orpokassa sai uuden ohjesäännön. Kassan piiriin kuuluivat kaikki valtion siviilivirka- ja palvelusmiehet.

Kun virkamies kuoli, hänen leskensä ja lapsensa saivat eläkkeen. Eläke määräytyi virka-aseman mukaan. Senaattorin lesken täysi eläke oli 500 hopearuplaa vuodessa, senaatin vahtimestarin lesken 25 ruplaa. Jos lapset eivät asuneet kotona tai kaikkia eläkemaksuja ei ollut maksettu, eläke oli pienempi. Poika sai eläkettä 21 ikävuoteen asti, tai kunnes hän sai viran, tyttärelle kunnes hän meni naimisiin.

Tilavakuusyhtiö

Toukokuun 25. päivä annettiin julistus tilavakuusyhtiöiden ehdoista ja yleisistä perusteista. Kyse oli periaatepäätöksestä, että Suomeen voidaan perustaa maanomistajien keskinäiselle vakuudelle perustuva rahasto, joka antoi lainaa jäsenilleen. Yleissäännön mukaan jäsenen maatilan arvon tuli olla vähintään 2.000 ruplaa. Lainan vakuutena oli aina oltava pantti eli käytännössä se oli maatila. Tämän asetuksen nojalla perustettiin syyskuun 15. päivänä Suomen hypoteekkiyhdistys. Sen tarkoitus oli antaa lainoja viljelijöille maatalouden kohentamiseen eli– esimerkiksi talousrakennuksiin ja pellonraivaukseen.

Värtsilä

Nils Ludvig Arppe alkoi rakentaa suurta putlausja valssilaitosta Värtsilän ruukkiin, jonka oli ostanut.

Wahren

Itämaisen sodan aikana Axel Wahren perusti saksalaisen Carl Zuhrin kanssa Viksbergin kutomon. Se yhdistettiin nyt Wahrenin kehräämöön, jolloin syntyi uusi yhtiö Forssa Ab. Yhtiön johtajana oli Wahren itse. Wahren oli mukana myös uudessa yhtiössä, joka syntyi Tampereelle Jokioisten verkatehtaan siirryttyä sinne.

Armollinen Julistus niistä ehdoista, jotka ovat määrätyt Suomenmaan Pankista saatavalle kassakriditiiville, tuontija ulonanto-rätingille sekä sinne kasvua vastaan pantaville rahasummille, kuin myöskin Pankin talteen tuotaville talletustavaroille.