Viinakuria
Toukokuussa annettiin taas uusi asetus viinanpoltosta, sen varastoinnista, myynnistä ja käytöstä juopumuksen osalta. Asetuksella jatkettiin määräaikaisia rajoituksia ja se tuli voimaan ensi vuoden alussa.1
Vuoden 1800 lain mukaisesti viinaa saivat edelleenkin polttaa maaseudulla manttaaliin pannun tilan omistajat. Lapinmaassa poltto-oikeus oli vain Kuusamon, Kuolajärven ja Muonionniskan seurakunnissa.
Poltto-oikeudesta jokainen tila maksoi veroa valtiolle – riippumatta siitä käyttikö se oikeutta. Aikaisemmin verosta oli tarjottu vapautusta, jos tila luopui kokonaan poltto-oikeudestaan. Vero on alimmillaan yksi leiviskä ja enimmillään 48 leiviskää kuivia rukiita. Yhden manttaalin tilalta vero oli 12 leiviskää. Veron sai maksaa myös rahassa.
Luvallinen viinapannu oli tilan koon ja veron mukainen, 18-90 kannun vetoinen. Tilat saivat luvalla keittää myös yhteisessä pannussa. Kaikki pannut piti tarkistaa ja varustaa kruunun leimalla. Pannuja saivat valmistaa vain kaupunkien vaskisepät.
Viinaa sai polttaa vain helmikuun 15. päivän ja maaliskuun viimeisen päivän välisenä aikana, eikä pyhäpäivinä lainkaan. Tässä kohdin rajoitus oli huomattava. Tähän asti polttoaika oli ollut vähintään 3 kuukautta.
Tarveviina
Kaupunkilaiset saavat kuvernöörin luvalla polttaa viinaa kaupungin yhteisessä prännissä eli viinatehtaassa. Kaupunkilaisten "vuotuiseksi tarveviinaksi" laskettiin 6 kannua kultakin täysikasvuiselta mieheltä ja 3 kannua kultakin vaimonpuolelta. Jos tätä määrää ei ehditty jostakin syystä polttaa määräaikana, senaatilta sai hakea lisälupaa. Kannu on kaksi tuoppia eli 2,6 litraa.
Varastointi
Viinaa ei saanut tuoda Suomeen. Kotimaassa sitä sai kuljettaa vapaasti enintään 10 kannua, paitsi Lappiin, linnoituksiin ja Siestarjoen kivääritehtaaseen. Lappalaiset saivat nimismiehen luvalla tuoda muualta maasta viinaa itselleen alle kaksi kannua miestä kohti "välttämättömäksi kotitarpeeksi". Kotonaan sai pitää käyttöviinat. Alustalainen sai pitää viinaa hallussaan, jos hän asui omassa ruokakunnassa ja hänellä oli isännän lupa. Rengillä ei täten voinut olla omaa viinaa.
Myynti
Viinaa saivat myydä polttajat, kestikievarit, kellarit ja kaupunkien ruokamajat, sekä myömämiehet, joilla oli siihen lupa. Pienin kerta-annos myytäessä oli neljäsosa kannua. Viinaa ei saat myydä julkisella paikalla, vaan kaupungissa myyjän oli mentävä kaluinensa ostajan kotiin.
Markkinoilla oli oltava erillinen myyntipaikka. Ravintolassa viinaa sai myydä vain ruuan kanssa. Jos tarjoili juopuneelle, sai sakkoa 15 ruplaa. Pyhäpäivin ravintolan sai avata muille paitsi matkustavaisille kello 7 illalla. Talonpojankestaus oli kielletty, eli kauppiaat eivät saaneet tarjota näille viinaa ilmaiseksi.
Juopumus
"Joka ylöllisellä väkeväin juomain nauttimisella itsensä niin kovin saavuttaa, että käytöksistänsä eli sekavasta mielialastansa selvästi saatetaan nähdä hänen juovuksissa olevan, olkoon juopumuksesta edusvastauksen päällensä vetänyt."
"Joka pakottaa eli viettelee toisen nauttimaan väkeviä juomia, niin että se siitä juopuu, tehköön kultakin kerralta 10 ruplaa sakkoa. Alaikäistä rangaistakoon kurituksella."
"Sakko juopumuksesta, jos asia menee oikeuteen, on ensi kerralla kolme ruplaa, sen jälkeen 12 ruplaa."
"Pappi, joka viran toimituksessa havaitaan väkevistä juomista päihtyneenä ja sen kautta hämmennystä matkaansaatta taikka sopimattomasti itsensä käyttää, menettäköön virkansa..."
"Joka juovuksissa on tiellä eli kadulla (tai metelöi), eikä muulla tavalla saada asianmukaisesti hoidetuksi, pidettäköön kistussa eli vankihuoneessa, siksi kuin päästänsä selkenee."
"Itsekullakin on oikeus tätä asetusta vastaan tehtyjä rikoksia ilmoittaa ja edesantaa, paitsi lapsilla vanhempiansa ja palkollisilla isäntäväkeänsä vastaan... Ravintolan pitäjän tulee katsoa liiaksi humaltuneen perään."
Krapulapäivä
"Työväki kaupungeissa, maahantvärkkärit, kisällit, oppipojat, merimiehet ja yksityisten palvelijat kielletään semmoisesta tavattomuudesta, että poiskuulutettuina pyhäpäivinä sekä, niinkuin myöskin ovat tehneet, maanantaipäivinä luopua työstänsä ja hyödyllisistä askareista, viettäen samat päivät laiskuudessa ja irstaisuudessa. Itsekukin työväen luokkaan kuuluva, joka sanottuina päivinä on luvattomasti työstä poissa, tehköön siitä sakkoa..."
Viipurin lääni
Viipurin läänin viinatehtaiden muita suuremmat poltto-oikeudet lakkasivat kahden vuoden kuluessa. Poltto oli siellä vuokrattu kokonaan erillisille tehtaille ja poikkeuslupia oli jatkuvasti jatkettu. Nyt hallitsija määräsi, että häntä ei enää saanut vaivata uusilla anomuksilla tässä asiassa.
Tuonti
"Arrakin, konjakin, rommin ja Franskan paloviinaa saa tuoda maitse ja Laatokan ylitse Suomeen myös puteleissa. Tulli on 40 kopeekkaa putelilta. Muualta tavara on tuotava tynnöreissä."