Metsäpolitiikka
Suomalaiset elävät metsästä
Tänä vuonna julkaistiin tutkimus Suomen metsistä, jonka saksalainen Edmund von Berg laati viime kesänä tekemänsä kiertomatkan tuloksena.1 Von Berg kirjoitti kaskeamisen seurauksesta Suomen metsille seuraavanlaisesti:
"Niin kauan kuin silmä siintää, ei näe matkamies, päivät pitkään kulkiessansa, mitään muuta kuin lepiköitä ja vähäisiä koivumetsiä eli huonukaisia, kitumalla kasvavia vaivais-mäntyjä, taikka aivan paljaita louhikoita",P.A. Kruskopf, Parkumäki. Kuva julkaistu teoksessa La Finlande pittoresque, 1853.
Von Bergistä oli järkyttävää, että maaseudulla kelvollisia rakennuspuita sai hakea peninkulmien päästä. Silti hän totesi, että suomalaiset elävät metsästä, eikä sitä pidä heiltä kieltää.
Bergin päätelmät, että metsissä oli Suomen kansantalouden tulevaisuus, ja että parasta metsänhoitoa oli sen myyminen, oli sama kuin valtion uuden metsäpolitiikan arkkitehtien. Tuskin sattumalta von Berg oli J.V. Snellmanin vanha tuttu. Berg selitti, että kun talonpoika ymmärtää, että metsä on arvokas, hän alkaa hoitaa sitä huolella ja saa siitä vieläpä hyvän tulon. Bergin mielestä puun kotitarvekäyttö oli paljon tuhoisampaa kuin sahaaminen tukeiksi ja laudoiksi. Siksi hän rohkeni esittää Hallitukselle, "josko ei kävisi puukalun kaup.paa vallan vapaaksi laskea".
Metsänhoitohallitus
Bergin ohjelma merkitsi käytännössä ripeitä toimia maan metsänhoidon tehostamiseksi. Valtionmetsät nähtiin nyt arvokkaana kansallisomaisuutena, jota tuli vaalia ja kasvattaa. Toinen perustelu tehokkaalle metsänhoidolle oli Bergin käsitys, että metsät vaikuttavat oleellisesti ilmastoon varsinkin pohjoisessa.
Toukokuun 5. päivä annettiin julistus metsähoitoammatin järjestämisestä kruunun metsien hoitoa varten. Näin perustettiin metsänhoitohallitus. Sen tehtävä oli huolehtia niistä valtion metsistä, jotka vuonna 1851 oli erotettu erillisiksi kruununpuistoiksi. Niistä tulisi valtiolle tärkeä tulolähde.
Metsänhoitajat
Metsäpiireihin määrättiin metsänhoitajat ja palkattiin näiden avuksi metsävahdit. Metsänhoitajan palkka oli 400 ruplaa ja lisäksi maksettiin 100 ruplaa ruokarahaa ja 200 ruplaa matkarahaa. Metsänhoitajat saivat asuttavakseen puustellin eli virkatilan. Metsävahti sai torpan, sekä jyviä 2-5 tynnyriä ja rahapalkkaa 25 ruplaa.
Säännösssä kuvattiin metsänkäyttöä. Esimerkiksi aidanseipäiksi käytettiin tietysnlaisia puita. "...kuusiset raivauspuut, joiden poikkimitta tyvipäästä tekee puolestatoista kolmeen kymmenystuumaan asti". Joka kuussa metsänhoitaja suoritti määrätyt työt, esimerkiksi teki kesällä ojitustöitä ja keräsi kuusenkävyt marraskuussa.
Evon opisto
Julistus Evoisten metsänhoitoopiston järjestämisestä eli ohjesääntö sille annettiin 15. huhtikuuta. Opiston perustamisesta oli päätetty jo viime vuonna. Toimintaansa se ei kuitenkaan vielä aloittanut, sillä ensin piti laittaa rakennukset kuntoon ja kouluttaa opettajat. Näitä lähetettiin oppiin Tharandin metsäakatemiaan Saksaan.
Opisto perustettiin Lammin Evon kruununmetsän alueelle ja sen tehtävä oli edesauttaa maan metsien hoitoa.Opistoon perustettiin viisi virkaa: johtaja, karttapiirustuksen opettaja ja kolme lehtoria, jotka opettivat metsänhoitotiedettä, lainoppia, maanviljelystaloutta, metsästysoppia, määräysoppia, luonnontiedettä, luonnonhistoriaa ja kemiaa.
Opiskelijoita päätettiin ottaa aluksi 25. Pääsyvaatimuksena oli lukion oppimäärä. Oppilasmaksu oli 10 hopearuplaa. Opiston vuosimenot oli laskettu 5.700 hopearuplaksi, josta johtajan palkka oli 1.400 ruplaa, lehtorin 850 ruplaa ja vahtimestarin 120 ruplaa. Kaikki saivat ilmaiset huoneet ja polttopuut, sekä johtaja 120 ruplaa oman hevosen muonaan.