Kaupunkeja
Iisalmi
Iisalmi oli saanut jo neljä vuotta sitten kaupunkioikeudet, mutta ne peruttiin.
"...kaupunki ei tässä syrjäisessä ja harvaan asutussa paikkakunnassa taitaisi mitenkään päästä hyvästi menestymään ja äkkiä hyötymään, niin kauan kuin vastassa olevat kosket katkaisevat ja työlästyttävät vesimatkan Iisalmen pitäjän ja eteläisten paikkakuntain välillä...".
Seudun kaupankäynti järjestettiin nyt perustamalla kauppala, johon kauppiaat ja käsityöläiset voivat asettua. Lisäksi kauppalaan perustettiin apteekki. Hallinollisesti, oikeudellisesti ja seurakunnallisesti kauppala kuului Iisalmen pitäjään.1
Salo
Koska myöskään Salon kohdalla vuonna 1856 annettu määräys kaupungin perustamisesta ei toteutunut, päätettiin nyt, että "niin kutsutussa Salon kauppalassa" saisi vapaasti käydä kauppaa ja harjoittaa käsityötä ja teollisuutta, kunhan maksoi kuvernöörin määräämän maksun kauppalan kassaan. Salolla oli jo vuodesta 1853 alkaen ollut tavallista laajemmat oikeudet käydä kauppaa. Kun kauppa maaseudulla sallittiin viime vuonna, tämä erivapaus menetti muutoinkin merkityksensä.
Joensuu
Joensuun kaupunki sai toukokuussa tapulikaupungin oikeudet. Sitä ennen sinne asetettiin raastupa ja maistraatti eli paikallinen alioikeus ja kaupunginhallitus. Siihen asti kaupungin hallintoa johti kuvernöörin nimeämä järjestysmies.2
Tapulioikeudet tarkoittivat, että Joensuu sai käydä ulkomaankauppaa ja varustaa laivoja sitä varten. Tätä pidettiin tarpeellisena, koska Joensuu Saimaan vesistön varressa oli "asemansa vuoksi avaran maaseutunsa varustopaikaksi sopiva".
Joensuuhun piti sen uuden aseman vuoksi perustaa oma tullikamari ja asianmukaiset varastotilat. Erikseen määrättiin, että kaupungin piti tuottaa maahan suoloja niin paljon kuin majesteetti määräsi. Suola oli talonpoikien tärkein ostotavara.
Samanlaiset oikeudet sai kaksi vuotta sitten Kuopion kaupunki, mutta sinne ulkomailta tuotavat tavarat piti tullata Viipurissa.