Vapaat sahat
Sahaustoiminta vapautettiin useimmista rajoituksista 9. päivänä huhtikuuta. Perustelu uudelle näkemykselle, eli laille, oli seuraavanlainen: "tälle maakunnan tärkeälle elinkeinolle sen kautta hankittaisiin tilaisuus muodostua soveliaalla tavalla". Tämä noudatti asiaa selvittäneen komitean, Suomen metsiä tutkineen Edmund von Bergin ja eritoten uuden finanssipäällikön Fabian Langenskiöldin linjaa.
Kaikissa sahoissa sai sahata ympäri vuoden ja niin paljon kuin halusi. Tämä koski sekä kauppaja kotitarvesahoja. Näin niiden välinen ero poistui. Vesitai höyrysahan perustamiseen tuli saada lupa, ellei kyseessä ollut aatelistilan kotitarvesaha.1
Lupaa haettiin kuvernööriltä ja sen myönsi senaatti. Kuvernööri valvoi, että saha toimi luvan mukaisesti, mm. että siinä oli raameja vain myönnetty määrä. Sahojen tuotantomäärää ei enää valvottu, vaan lähinnä sitä, että ne eivät aiheuttaneet haittaa ympäristölle ja muille elinkeinoille.
Samalla luovuttiin sahaverosta. Sen tilalle tuli kuitenkin sahausmaksu, joka tullin lisäksi maksettiin ulkomaille viedystä sahatavarasta. Maksu oli puoli kopeekkaa kuutiojalalta eli 25 kopeekkaa standarttilta. Tulli oli puolet siitä. Vero koottiin tullin yhteydessä. Sahatavaraa vietiin tänä vuonna 250.000 kuutiometriä ja viennin arvo oli 11,7 miljoonaa markkaa. Puun hinta oli nelinkertaistunut 20 vuodessa.