Senaatti
Senaatti sai uuden kokoonpanon, kun sen kolmivuotinen valtalupa umpeutui huhtikuussa. Tämä oli viime vuonna nimetyn uuden kenraalikuvernöörin Rokassovskin ensimmäinen tilaisuus saada maan hallitukseen haluamiaan miehiä. Suuria muutoksia ei silti tehty. Sanottiin, että Rokassovski ei arkana mieheänä uskaltanut erottaa siellä pitkään istuneita herroja. Huhuttiin varsinkin J.V. Snellmanin nimityksestä. Talousosastoon tuli uutena jäsenenä vain kuvernööri Sten Furuhielm ja syksyllä senaatista erosi S.H. Antell, joka siirtyi Kuopioon maaherraksi. Näin tehtiin tilaa uudelle Uudenmaan läänin maaherralle. Viime vuonna oli nimitetty uudeksi senaattoriksi jo Kurkijoen lahjoitustilan hoitaja Johan Sebastian Gripenberg.
Oikeusosastosta jäi eläkkeelle yksi senaattori ja yksi siirtyi Vaasan hovioikeuden presidentiksi. Uusia jäseniä oli kaksi esittelijäsihteeriä. Oikeusosastolla ei ollut samaa poliittista merkitystä kuin talousosastolla ja siksi urakierto siinä oli varsin kaavamaista.
Senaattorit muodostivat Suomen virkamieseliitin. Senaattoriksi ei päässyt ilman tärkeitä henkilösuhteita. Tärkeimpiä vaikuttajia olivat tässä suhteessa paitsi kenraalikuvernööri myös erityisesti ministerivaltiosihteeri. Alexander Armfelt, joka oli hoitanut virkaa jo pitkään, vaikutti eniten siihen, ketä senaatissa istui. Armfelt piti uutta kenraalikuvernööriä kyvyttömänä tai naiivina miehenä, joka ei ymmärtänyt politiikasta paljoakaan.1