Koulujen parantaminen

Vuonna 1860 pidettyjen yleisten opettajainkokousten esille tuomiin ongelmiin pyrittiin vastaamaan asetuksella. Toimet eivät koskettaneet kansakouluja, joita oltiin vasta perustamassa. Suuremmat uudistukset myös alkeis- eli oppikoulujen osalta jätettiin odottamaan tulevien valtiopäivien päätöksiä. Nyt ryhdyttiin toimiin, joista oli selvä yksimielisyys ja joiden toteuttaminen oli helppoa. Luettelo väliaikaisista toimista oli silti pitkä. Siinä oli 18 kohtaa. Esimerkiksi Helsinkiin tuli perustaa opettajankoulutusta varten mallikoulu, jota johtaisi "kouluutustiede-Provessori". Mallikoulujen opettajat velvoitettiin tekemään opintomatkoja ulkomaille.

Vanhemmille opettajille maksettaisiin lisäpalkkaa, "kunnes valtiovarat sietävät yleisempätä palkkain järjestämistä". Lisävaroja palkkoihin myönnettiin 25.000 ruplaa. Erikseen mainituille kouluille myönnettiin avustusta ja niitä päätettiin laajentaa. Oppikursseja vähennettiin ja supistettiin eräissä aineissa. Tytöille voitiin antaa vapautus käsityöstä. Lukukausia lyhennettiin niin, että koulu alkoi 1. syyskuuta ja päättyi 31. toukokuuta. Yleisiä opettajankokouksia voitiin pitää joka kolmas vuosi. Lukukausimaksu, joka oli 6 ruplaa, tuli maksaa jokaisen, jolla ei ollut papintodistusta köyhyydestä. Senaatin vastaavan virkamiehen tuli matkustaa maassa ja valvoa koulujen tasoa ja toimintaa entistä paremmin.¹