Muita aiheita...
Virkatalot
Kuninkaankartanot sekä sotilasja siviilivirkatalot, jotka olivat kruunun hallussa, annettiin vastedes vuokralle 50 vuodeksi. Tilat annettiin vuokralle halukkaalle huutokaupan perusteella.
Kauppaneuvoksen nimityskirje Paul Sinebrychoffille. Sen. tal.os. keisarilliset käskykirjeet 1863. Kansallisarkisto.
Vuokraajan eli arentimiehen oli viljeltävä tilaa itse. Jos hän kuoli, oikeus siirtyi leskelle ja edelleen lapsille.
Vuokrasäännössä lueteltiin tarkasti kaikki tilan hoitoon liittyvät seikat, mm. mitä rakennuksia tilalla tuli olla: asuinhuoneet, aitta, kaksilattiallinen jyväaitta, kaluhuone, talli, navetta, läävä, sikolätti, maki eli tarvepaikka, riihi latoinensa sekä sauna, jonka lavo on seinästä erillänsä.
Syynissä tilaan voitiin määrätä lisää rakennuksia, kuten latoja, mylly, torppia, jne. Vuokraaja sai itsekin rakentaan lisää jos halusi, ei silti "liian suuria huoneuksia". Puustellilla piti olla puutarha ja humaslisto. Koristepuita ei saanut kaataa, mutta kylläkin lisätä. Pihapiiriä tuli hoitaa hyvin. Tilan metsää tuli hoitaa syynimiehen ohjeen mukaan. Hakata sai luvan perustella, mutta kasketa ei lainkaan.1
Sachsen-Koburg-Kotha
Venäjä sopi Sachsen-Koburg-Kothan herttuan kanssa, että näiden maiden kansalaisten kuollessa toisessa maassa, ulkomaille vietävästä perinnöstä ei peritä osuutta kruunulle. Asetuksessa mainittiin erikseen sen koskevan myös Suomea. Venäjä oli tehnyt vastaavan sopimuksen jo useiden Euroopan valtioiden kanssa, ensimmäiset vuonna 1823.
Höyrykone
Höyrykoneet, niiden keksintö ja käytäntö: 32 puupiirtokuvalla selitetty -kirja ilmestyi suomeksi. Näitä laitteita oli Suomessa käytössä jo yleisesti tehtaissa ja sahoilla.
Menestys
Aleksanteri II allekirjoitti Helsingissä 19. syyskuuta kauppaneuvoksen nimityskirjeen Paul Sinebrychoffille.
Konkurssi
Kaikilla ei mennyt yhtä hyvin kuin Sinebrychoffilla. Ramsay-suvun omistama maineikas Björkbodan rautaruukki meni konkurssiin. Vaikeudet alkoivat tulipalosta, sitten tuli katovuosi ja Venäjän markkinat hiljenivät. Omistaja haki lainaa valtiolta, mutta uusi finanssipäällikkö Snellman ei hyväksynyt tukipolitiikkaa.
Tullit
Vuoden 1859 tullitaksaa muutettiin monelta osin. Päälinjana oli tullien alentaminen. Sitä kannatti viime vuonna asetettu tullikomitea, jonka esitykseen senaatin nyt hyväksymä uusi taksa perustui. Vaikka tullien alentamista kannatettiin, Suomessa oltiin huolestuneita yhä kasvavasta tuonnista Venäjältä. Tosin samasta syystä tullitulot kasvoivat reippaasti.
Maaliskuun alusta tuli voimaan rommille, konjakille, arrakille ja Ranskan paloviinalle korotettu tulli. Se oli vähintään kolme ruplaa leiviskältä. Vuonna 1834 määrätty 50 prosentin korotustulli suolalle lakkautettiin, samoin teekaupan tarkastus.
Konepajat ja vapriikit saivat tuoda maahan ilman tullia kaiken sen raudan, jonka ne käyttivät sellaisten koneiden rakentamiseen, joiden tuonti oli tullivapaata. Omistaja sai tullin takaisin osoitettuaan, että rauta oli käytetty ko. laitteiden valmistamiseen. Asian varmisti maistraatti tai uskottu mies.
Tullitta sai tuoda matkatavarat: "pitoja liinavaatteet, turkit, tulupit, kengät, saappaat, aseet, uurikellot, sormukset, toosat, soljet, ruoka-aineet ja muonavarat, astiat, vakat, arkut, kosortit, kappsäkit yms kalut, joita matkustajalla on mukanansa".
Tulliasia valtiopäivillä
Valtiopäivillä vaadittiin säädyille oikeutta päättää tulleista eli tullit tulisi tulkita säätyjen itseverotusoikeuden piiriin. Asiasta keskusteltiin kaikissa säädyissä ja muut kuin pappissääty tekivät asiassa anomusehdotuksen. Tullilaitoksen ylijohtaja Johan August von Born, joka oli valtiopäivillä aatelissäädyn edustajana, vastusti esitystä: "Vakaumukseni mukaan tulliverotus kuuluu meillä yksin hallitsijalle." Hän piti kuitenkin "toivottavana että maan säädyille annettaisiin tilaisuus lausua mielipiteensä tulliverotuksen perusteista". Tätä oikeutta eivät säädyt saaneet, vaan tullit jäivät hallitsijan määräysvaltaan.
Ehdotusta viljatullien poistamisesta oli käsitelty jo vuonna 1862 Tammikuun valiokunnassa, ja kun se ei kohdannut vastustusta valtiopäivilläkään, viljan tuontitullit päätettiin poistaa. Viipurilainen kauppias Wilhelm Hackman esitti myös vientitullin kertakaikkista poistamista kotimaisilta tuotteilta, koska ne "sotivat viisaan valtiontalouden periaatteita vastaan". Porvarissääty ehdotti, että vientitulli sallittaisiin vain raaka-aineille, joita jalostetaan maan omissa tehtaissa, sekä "maatalouden edistymiselle" tarpeellisille tuotteille. Porvarissääty vaati myös yliopiston hyväksi menevän sahausmaksun poistamista.2