Muita aiheita...
Talouden alalla annettiin tänä vuonna heti lukuisia asetuksia, joista päätettiin valtiopäivillä. Näiden lakien alussa mainittiin aina erikseen "Suomenmaan Säätyjen alamaisesta kehoituksesta tahdomme Me...".
Karttapaperimaksu
Aleksanteri II:n reskripti, jolla lakautettiin salpiatarivero 28.1.1864. Sen.tal.os. keisarilliset käskykirjeet. Kansallisarkisto. Kirje julkaistiin asetuskokoelmassa 15.2.1864.
Salpietarivero
Tällä Aleksanterin käskykirjeellä lakkautettiin säätyjen vuonna 1800 hyväksymä salpietarivero, koska "se ei enää sovi kruunun eikä yksityisenkään edun kanssa yhteen". Veroa maksoivat kaikki maanomistajat vuodesta 1801.
Konjakkitulli
Arrakin, rommin, konjakin ja Ranskan paloviinan tuontitullia korotettiin. Se oli 16 mk leiviskältä, kun aine tuotiin puuastioissa. Putelilta tulli oli 3 mk. Näistä aineista tehtyjen makeiden juomien tulli oli 2,50 mk putelilta.
Salakuljetusta
Alkoholin kuten muidenkin tavaroiden tullimaksuista päätti hallitsija yksin. Tämän vuoksi hallituksen oli helppo nostaa ja laskea tulleja taloudellisen tilanteen mukaan. Tullin korotukset johtivat yleensä salakuljetukseen, ja siksi linjana oli tullien alentaminen. Viina oli poikkeus, ja sen salakuljetus pysyi vilkkaana. Vuoden 1839 asetusta tullipetoksesta ja purjehdussäännöstä muutettiin nyt siten, että laivoissa, jotka purjehtivat rannikolla ei saanut pitää arrakkia, rommia ja punssia yli kymmentä kannua ilman tullikamarin passia. Sama koski maalla olevia varastoja. Syy tiukennukseen oli laivojen harjoittama salakuljetus.
Lääkkeet
Pääsosa apteekkitavaroista ja lääkeaineista vapautettiin tuontitullista. Asetuksella muuttettiin vuoden 1859 tullitaksaa ja viime vuonna annettua määräystä lääkeaineiden tuonnista. Apteekkarit saivat nyt tilata ja tuoda niitä vapaasti ulkomailta. Tullia oli edelleen maksettava mm. kumista, lakritsista, elävästä hopeasta, salpietarista ja suovasta. Alkoholia sisältäviä lääkeaineita sai tuoda sen verran kuin oli tarpeellista. Senaatti sai "ryhtyä niihin toimenpiteisiin, jotka, jos semmoisten tavarain maahan tuonnissa väärinkäytöstä tapahtuisi, voivat tulla tarpeellisiksi".
Jyvämakasiinit
Seurakuntien pitämistä pitäjänmakasiineista, joihin koottiin viljaa katovuosien varalle tai puutteessa oleville siemenviljaksi, haluttiin monin paikoin luopua, koska niitä pidettiin tarpeettomina. Asiasta keskusteltiin valtiopäivillä ja hallitsija päätti, että makasiineista voitaisiin paikoin luopua, jossa niissä olevat varat voitiin käyttää yleiseksi hyväksi muulla tavoin paremmin. Kuntalaiset saivat jättää asiasta hakemuksen, jonka senaatti ratkaisi. Jos makasiini lopetettiin, kruunulta saadut jyvät piti maksaa takaisin. Samalla kunnat saivat oikeuden päättää itse miten makasiinia hoidetaan. Ilmeisesti luotettiin viljan tuonnin varmuuteen.
Kanavamaksut
Saimaan kanavalla otettiin "heinäkuun 1. päivän aamusta asti" käyttöön uusi kuljetustaksa. Taksasta ilmenee paitsi maksut, myös mitä tavaroita kanavalla kuljetettiin tai odotettiin kuljetettavan, kuten eläimiä, huonekaluja, kaikkia mahdollisia pikkutavaroita, ruokaa, juomaa ja puutavaraa.
Saimaan kanavassa kulki tänä vuonna 9.242 alusta. Määrä oli kasvanut kaksinkertaiseksi muutamassa vuodessa. Kanavasta oli tänä vuonna tuloja 625.000 markkaa eli laivaa kohti 68 markkaa. Kanava tuotti suuren voiton päinvastoin kuin lennätin ja rautatiet. Tosin valtiolla oli edelleen suuri velka kanavan rakentamisesta.
Maatalouslainoja
Hypoteekkiyhdistys, joka oli perustettu vuonna 1860 rahoittamaan maatiloja, otti ulkomailta 30 mmk:n lainan. Säädyt hyväksyivät lainalle takuut, ja hallitsija varmisti asian valtuuttamalla senaatin hoitamaan asian Suomen Pankin kautta. Hypoteekkiyhdistys oli pankki, jolla ei ollut lainkaan peruspääomaa, vaan se toimi jäsentensä kiinteän omaisuuden varassa. Vaikka pankin toiminta lähti käyntiin, sillä oli vaikeuksia löytää hyviä lainakohteita. Myös käytännön järjestelyt olivat hankalia, koska maassa ei ollut Suomen pankin ohella muita kunnolla toimivia rahalaitoksia. Yhdyspankki oli vasta aloittamassa toimintaansa.
Paloapu
Palovahinkoyhdistykseen liittymistä helpotettiin siten, että sellaiseen liittyneen ei tarvinnut maksaa paloapua kunnalle tai kihlakunnalle. Samalla säädettiin, että jos talon omistajista riittävän moni liittyy paloapuyhtiöön, kunnallinen paloapu voitiin lakkauttaa. Myös maalaisten palovahinkoyhdistys sai marraskuussa uudet säännöt. Se oli keskinäinen yhtiö, joka vakuutti rakennuksia ja irtaimistoa muualla kuin asemakaava-alueella. Helsingissä kauppiaat perustivat 23. tammikuuta vapaaehtoisen Helsingin kaupungin palo-ja pelastuskunnan.
Orpokassa
Pappis- ja koulusäädyn leski- ja orpokassa sai uuden ohjesäännön. Entinen oli vuodelta 1844 ja muutettu vuonna 1854. Kassa toimi jäsentensä ekäkelaitoksena. Siihen kuuluivat kaikki ne virkamiehet, jotka nauttivat pappissäädyn erioikeuksia. Jäseninä olivat myös ne, jotka hoitivat tehtäviä tässä säädyssä, kuten vahtimestarit sekä näiden lesket ja orvot. Kassan varoina olivat yleisistä varoista myönnetyt avustukset, tulot avonaisista viroista sekä kassaan maksetut eläkemaksut. Lisäksi kassalla on korkotuloja omaisuudestaan. Valtion tuki kassalle on 40.000 markkaa. Virkamiehen oli maksettava kassalle maksua, joka oli kymmenen prosenttia saatavasta eläkkeestä. Suurimmillaan maksu oli 160 mk ja vähimmillään 6 mk vuodessa. Korkein eläke oli 1.600 mk vuodessa piispojen leskille. Kirkkoherroille eläke oli 600 tai 1.000 mk.
Sotilasasvustus
Tarkkampujapataljoonien aseettomien palvelusmiesten ja pestatun miehistön kotona olevat vaimot ja lapset alkoivat saada myös avustusta. Se oli "puoli leipä-ainetta, tekevä naulan rukiisia jauhoja päiväänsä ja vapaan majoituksen luonnossa taikka rahassa, sinä aikana kuin miehet ja isät komennetaan leirikokouksiin etäiselle paikalle".