Rakkaus lakiin in

Ensi vuodelle annettu rukouspäivän julistus käsitteli lain luonnetta:

"Hyvät lait ovat kansan onnen ja menestyksen kannattajana. Mutta niinkuin jokaisen ihmisellisen lain, hyvän ollakseen, pitää ylinnä perustautuman jumalalliseen lakiin, niin perustautuu myöskin se hyöty ja hedelmä, joka laki-säädäntö voi matkaan saattaa, parhaastansa niiden mieli-alaan, joita se koskee. Jos laki olisi annettu eläväksi tekemään, niin tosin vanhurskaus tulisi laista, sanoo Apostoli Paavali; ja sama apostoli on... vakuuttavalla tavalla selittänyt sen totuuden, että rakkaus on lain täyttymys... Jumalanpelko ja rakkaus olivat oikea lähde, josta kaikkien laissa käskettyin töiden pitää vuotaman..."

Tällä tahdottiin sanoa, että se lain korostaminen, rakkaus lakiin, joka valtiopäivien johdosta tuli vahvasti esiin, ei saa ohittaa rakkautta Jumalaan:

"Ja mikä näin kuuluu yksityiselle ihmiselle, sopii myöskin sekä pienempiin että suurempiin ihmiskansakuntiin. Ainoa vakava ja varma perustus kansakunnan kunnossapysymiselle on uskon-oppi; etevin ja vakavin takaus kansakunnan lakien noudattamiselle ja täyttämiselle on jäsentensä totinen ja vilpitön jumalanpelko... Maan edistymiseksi vaaditaan, että sen kansallis-elämä varttuu lainmukaisella tavall, ja sen vuoksi puhuttelemme Me Teitä usein lain nimessä..."¹