Kirkkolaki

Jo 11 vuotta vireillä ollut kirkkolain uudistus jatkui –­ nyt senaatissa. Valtiopäivillä asia jäi kesken. Säätyjen ja hallitsijan kannalta vaikeimmat kysymykset olivat kirkon suhde valtioon eli kirkon itsenäisyys ja uskonnonvapaus. Toivomukseen, että kirkkolakiin tulisi myös määräyksiä muiden kuin luterilaiseen uskoon kuuluvien vapauksista, hallitsija vastasi:

"Mitä vihdoin... toiveisiin laajennetusta uskonvapaudesta sekä ehdotuksen tekemisestä täydelliseen eriuskoislakiin, niin olemme Me armossa käskeneet, että enemmät toimenpiteet näiden toiveiden johdosta siksi ovat jätettävät viivähtämään, kuin uusi kirkkolain esitys on tullut lopullisesti tutkituksi ja hyväksytyksi."

Asia jäi valmisteltavaksi edelleen. Uusi esitys kirkkolaiksi lähti siitä, että evankelisluterilainen kirkko oli vain uskonnollinen yhdyskunta, johon kaikkien ei ole pakko siihen kuulua. Samalla kirkko saisi itsehallinnon suhteessa valtioon.

Suomessa oli voimassa kirkkolaki vuodelta 1686. Siihen oli tehty muutoksia vain siltä osin, että ulkomaalaisille turvattiin rajattu oikeus harjoittaa omaa uskoaan. –­ Sallittua ei kuitenkaan ollut perustaa uskontokuntaa. Kun Suomi liitettiin Venäjään, oli tilanne uusi, koska emävaltiossa oli toinen valtionuskonto. Vuonna 1827 kreikanuskoisille annettiin lupa olla viroissa Suomessa. Sen jälkeen oli annettu käytännöllisiä määräyksiä mm. eriuskoisten välisistä avioliitoista ja lapsista.