Suomen rikkaat
Ylimääräinen vero
Suomessa tehtiin tänä vuonna selvitys kansalaisten tuloista – ensimmäisen kerran sitten vuoden 1800. Syynä oli nytkin valtiopäivien päätös kerätä ylimääräinen suostuntavero. Sen määrä laskettiin tulojen mukaan. Veroa ei tarvinnut maksaa alle 500 markan tulosta. Tämä summa oli tavanomainen tehdastyöläisen palkka. Maalaistyöväki, kaupunkien rengit ja piiat, oppipojat ja myös tehtaiden nuoret työntekijät jäivät tulorajan alapuolelle. Samoin osa talonpojista, joilla oli vähän rahatuloja ja joiden muuta tuloa oli vaikea arvioida. Paikkakunnat erosivat toisistaan tulojen arvioinnin ankaruudessa, mutta tämä epäselvyys ei koskenut suurituloisia.1
Antskogin ruukki Pohjassa (1865). Kuva: Museovirasto.
Köyhät talonpojat
Antskogin ruukki Pohjassa (1865). Kuva: Museovirasto.
Ylimääräistä suostuntaveroa maksoi yhteensä 80.517 henkeä tai yritystä. Nämä jakaantuivat elinkeinoittain seuraavasti: maanviljelys 62.050, kauppa, teollisuus ja merenkulku 10.872, virkamiehet 5.842, vapaat ammatit ja muut 1.771.
Talonpojat maksoivat veroa selvästi vähemmän kuin muut ryhmät. Yli 80 % verotetuista talonpojista ansaitsi vuodessa alle 1.000 markkaa. Vain Savossa oli talonpoikia, joiden tulot olivat tukkikauppojen ansiosta yli 5.000 markkaa. Muut varakkaat viljelijät olivat säätyläisiä. Koko maassa 72 viljelijän tulot olivat yli 10.000 markkaa eli korkealla virkamiestasolla.
Varakkaat virkamiehet
Virkamiesten palkat vaihtelivat alle tuhannesta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Keskimäärin he olivat varsin hyvätuloisia. Senaatin varapuheenjohtajien palkat olivat yli 20.000 ja senaatin jäsenten 16.000 markkaa. Päällikkötaso sotaväessä ja virastoissa ansaitsi 5.000-10.000 markkaa ja pikkuvirkamiehet ja opettajat 2.0005.000 mk. Suurissa seurakunnissa kirkkoherra oli usein koko paikkakunnan varakkain.
Virkamiesten elintaso oli korkea. He kuluttivat paljon, koska asemaan kuului säädynmukainen elämä eli iso asunto, ajuri, palvelijat jne. Rikkain virkamies oli kenraalikuvernööri yli 50.000 markan tuloillaan.
Suurituloiset
Koko maassa oli 662 tulonsaajaa, joiden tulot ylittivät 10.000 markkaa. Näistä useimmat olivat kauppiaita tai muita yrittäjiä, mutta joukossa oli myös paljon virkamiehiä. Heillä oli virkatulon lisäksi yritystuloja tai suuria maaomaisuuksia. Varallisuus keskittyi etelän ja Pohjanlahden rannikon kaupunkeihin. Rikkain kaupunki oli Viipuri suurkauppiaidensa ansiosta. Helsingissä asui maan varakas virkamieseliitti, 65 suurituloista virkamiestä ja yhtä monta kauppiasta. Maan muissa kaupungeissa oli yksi tai muutamia hyvin varakkaita henkilöitä.
Maan rikkaimmat
Helsingin suurituloisista virkamiehistä useat olivat naineet rahaa tai omistivat ruukin tai kartanon.Suurituloisia virkamiehiä olivat esimerkiksi tullihallituksen johtaja J.A. von Born, yliopiston sijaiskanleri, kenraali J.R. Munck, esittelijäneuvos Fr. de la Chapelle ja salaneuvos Sackleen. Heidän tulonsa olivat kuitenkin alle 30.000 markkaa. Rikkain leski, Wilhelmina Mellin o.s. de Carnall, oli senaattorin vaimo, mutta myös ruukin perijä 80.000 markalla. Helsingin tulonsaajien huipulla olivat kauppiaat. Panimonomistaja Paul Sinebrychoff ansaitsi 100.000 markkaa. Toinen venäläinen, Kiseleffin perhe, ansaitsi 50.000. Heille pärjäsi vain kauppias-tehtailija Henrik Borgström. C.W.J. Sundman sai tapettitehtaasta, sahasta ja useasta laivasta tuloja 30.000 markkaa vuodessa.
Helsinkiläiset kauppiaat jäivät jälkeen monista pienempien kaupunkien laivanvarustajista. Porvoossa kaksi heistä, Sneckenström ja Åberg, ylittivät 50.000 markan tulon. Pohjanlahden rannikon laivanvarustajat olivat vuonna 1800 olleet ruukinpatruunoiden ohella maan rikkaimpia. Nyt suuriin tuloihin pääsivät porilaiset I. Carström, J. Grönfelt, A. Björnberg, C.J. Borg ja Rosenlewin perhe. Oulussa, Raahessa ja Vaasassa oli kymmeniä suurituloisia laivanvarustajia. Eniten ansaitsi vaasalainen C.G. Wolf, jolla oli maan suurin laivasto ja tulot sen mukaiset: 150.000 markkaa. Hän oli maan yksityishenkilöistä suurituloisin. Kristiinankaupungissa ansaitsi Wendelinin perhe laivoilla 60.000 markkaa. Kokkolan valtias oli Donnerin suku, jolla oli omistuksia ja jäseniä eri puolella maata. Oulun varakkain oli Gustaf Bergbomin perikunta, toisena laivanvarustaja L. Candelin.
Viipurissa asuivat maan kaksi varakkainta kauppiasta J.Fr. Hackman ja Paul Wahl, yli 100.000 markan tuloilla. Muita rikkaita olivat kauppiaat Rosenius, Sesemann ja Tischanoff. Nämä kaikki saivat tuloja paitsi kaupasta myös teollisuudesta ja sahoista. Viipurissa oli yli 50 henkeä, jotka ansaitsivat yli 10.000 markkaa. Turun rikkain oli tupakkatehtailija P.C. Rettig (91.250 mk) ja muita rikkaita olivat tehtailijat Ericsson, von Ehren ja Julin. Sisämaan kaupungeissa asui muutamia rikkaita, joiden tulot olivat laivanvarustajien tasoa, kuten kauppiaat Kolis Savonlinnassa, A.J. Mustonen Joensuussa ja W. Moldakoff Kuopiossa. Rikkain oli kuitenkin kauppiaanleski Bona Kellgren 50.000 markan tuloillaan.
Tamperelaista Finlaysonin tehdasta verotettiin 126.500 markan tulosta. Omistajat asuivat osin Pietarissa, joten raha meni sinne. Paperitehtaan omistaja F.W. Frenckell ansaitsi 75.500 markkaa. Pellavatehtaan verotettu tulo oli peräti 320.500 markkaa. Sen kaksi omistajaa G.A.Wasastjerna ja Adolf Törngren olivat silti velkojensa vuoksi vararikon partaalla.
Maaseudulla oli suuria omaisuuksia, mutta ei suuria tuloja. Isostakaan kartanosta ei saanut teollisuuteen verrattavia rahatuloja. Rikkaita olivat ne maanomistajat, joilla oli ruukki, saha tai muu toinen tulolähde. 10.000–30.000 markan tulosta verotettiin Karkkilan, Kellokosken, Strömforsin, Taalintehtaan, Teijon, Kauttuan ja Varkauden ruukkeja. Rikkaimmat ruukinpatruunat olivat Fiskarsin von Julin, Fagervikin Hisinger, Mustion Linder, Vuojoen Börkenheim ja Leineperin Lönegren. Itä-Suomessa kaksi venäläistä perhettä, Ponomareff ja Putiloff, pääsi ostamillaan rautatehtailla 50.000 markan tuntumaan. Neljä vuotta sitten kuolleen Värtsilän ruukin omistajan N.L. Arppen leskeä verotettiin 138.500 markan tulosta. Antskogin ruukki oli yksi monista, joka takoi rahaa von Julinin perheelle.
Maan rikkaimman miehen titteli oli hieman epäselvä. Kärjessä olivat joka tapauksessa yli 100.000 markkaa ansainneet: laivanvarustaja Wolff, kauppiaat Hackman, Wahl ja ehkä Sinebrychoff, Arppen kuolinpesä sekä tehtailijat Nottbeck, Wahren, Törngren ja Wasastjerna. Verrattuna vuoteen 1800 merkittävin muutos oli teollisuudenharjoittajien lisääntyminen huippurikkaiden joukossa, vaikka he edelleen hävisivät kauppiaille ja laivanvarustajille. Ruukit olivat vaihtuneet sahoihin, ja yhä useampi rikas mies oli sekä kauppias että teollisuusmies.
- Oheiset tiedot tuloista perustuvat Eino Jutikkalan kirjoitukseen Suomen suurituloiset teollisen murroksen kynnyksellä (Historiallinen Arkisto 98), jossa on esitelty aineiston ongelma. Luvut tässä ovat sekä vuoden 1864 että vuoden 1865 tuloilmoituksista. Tulojen peittely oli vaikeaa ja turhaa, sillä vero oli suurimillaankin 1,25 prosenttia tulosta. Silti kaikista ei ole säilynyt tarkka tietoa.