Tiet
Teiden kunnossapito tuli uuden maalaiskuntien itsehallintolain mukaan kuntien velvollisuudeksi. Niiden oli huolehdittava teistä omalla alueellaan. Ylin viranomainen oli kuitenkin kuvernööri, joka valvoi tienpitoa, niiden kuntoa sekä aurausta.
Kuntakokouksen oli päätettävä, miten kukin hoiti osuutensa tietöiden rahoituksesta. Yleisten teiden lisäksi kuntalaisten piti huolehtia kyläteiden kunnossapidosta. Tiet oli pidettävä kunnossa kaikkina vuodenaikoina. Juuri kunnossapito oli talollisille suurin rasite, koska siihen kului paljon työpäiviä.
Suomessa oli maanteitä noin 20.000 kilometriä. Ne olivat kapeita ja kuoppaisia, mutta niitä käytettiin paljon. Viime vuonna maan kestikievareista suoritettiin 721.723 kyytiä. Joka päivä noin 2.000 talonpoikaa sai määräyksen ajaa asiakas kievarista toiseen. Lisäksi teillä kulki kymmeniä tuhansia talonpoikia, kauppiaita ja sotilaita omissa ajoissa. Esimerkiksi Helsinkiin laskettiin kulkevan vilkkaina päivinä pari tuhatta hevosta. Tavallinen matkanopeus hevosella oli pysähdyksineen 10 kilometriä tunnissa. Silti päivässä saattoi kulkea jopa 150 kilometriä.