Kalastussääntö
Maahan annettiin joulukuussa uusi kalastussääntö entinen olessa vuodelta 1766. Kalastusoikeus Suomessa oli rannan omistajalla, vaikka tosin poikkeuksia oli paljon. Tärkeimpiä olivat vanhat kalastusoikeidet, jotka pysyivät edelleen voimassa. Tämä koski niin maanomistajia kuin kruunua. Esimerkiksi monet lohikosket olivat aikanaan varattu kruunun käyttöön.Kuka tahansa sai kalastaa avoimella merellä ja suurten järvien selällä. Kuitenkin "missä se vanhastaan on tavallista ollut, saakoon jokainen Suomen asukas silakan pyyntöä harjoittaa toisenki rannassa, jos se on metsämaata tahi kivikkoa". Omistaja sai kuitenkin vetää ensimmäisen apajan joka maanantai ja keskiviikko. Omassa lammessa sai kalastaa kuten halusi.
Yhteisiin vesiin oli tarkat säännöt. Kalastussäännössä rauhoitettiin kalan kuteminen. Samoin kiellettiin tuhoisat kalastustavat kuten "tarpominen ja polskuttaminen kutuaikana, kutevien kalojen tuulastaminen, lohen ja siian lippoaminen veneestä..." sekä kaikkien kalanpoikien pyydystäminen koskessa. Vesiväylän sai sulkea verkoilla vain Lapin lohikoskissa. Verkon tuli olla kuitenkin niin suurisilmäinen, että muut kalat mahtuvat siitä lävitse. Sahalaitoksissa piti olla arkku joka esti sahajauhon pääsyn veteen.1