Ajanlasku
Suomessa siirryttiin hallitsijan päätöksellä 12. syyskuuta käyttämään läntistä eli gregoriaamista kalenteria:
"... olemme Me armossa hyväksi nähneet määrätä, että Gregorion kalenderilasku vastedes pitää kokonaisuudessansa noudatettaman Suomen Suuriruhtinaanmaassa."
Virallisissa asiakirjoissa, jotka annettiin hallitsija nimissä, oli sekä Venäjän että Suomen ajanlaskun mukainen päivämäärä. Suomen asetuskokoelmassa venäläisestä päivämäärästä oli tosin luovuttu jo aikaisemmin. Suomalainen ajanlasku oli 13 päivää jäljessä venäläisestä.
Suomessa oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin 1753, mutta kansa käytti vanhaa juliaanista kalenteria vielä 1800-luvun alussa. Edelleen oli arkielämässä käytössä kansanomaisia perittyjä ajanlaskutapoja, kuten naisten kalenteri, jossa viikot laskettiin ja muistettiin nimipäivien mukaan: "Tuomaasta kuusi Kynttilään, Kynttilästä kolme Mattiin, Matista neljä Mariaan" jne.
Juliaaninen kalenteri oli edelleen käytössä Venäjällä ja osassa Itä-Suomea. Viipurin läänissä oli siirrytty gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1819 eli seitsemän vuotta sen jälkeen, kun lääni oli liitetty muun Suomen yhteyteen.