Rahapula

Edellisen vuoden kato ja tämän vuoden lamaannus toivat ison loven valtion kassaan. Verotuloja saatiin koottua lähes tavanonmainen summa eli 6,4 miljoonaa markkaa. Tullitulot olivat 5,5 miljoonaa. Se oli selvästi alle vuosikymmen alun lukujen. Ongelmia olivat viinaveron pieni tuotto ja velka, joka kasvoi viljaostojen ja hätätöiden vuoksi. Asukasta kohti velka oli alle 20 mk, mutta oloissa, missä rahaa oli vähän liikkeellä, tämäkin oli ongelma.

Koska sato oli tänä vuonna hyvä, koko kansantulo nousi viime vuodesta 10 prosenttia. Tuolloin se oli laskenut 8 %. Muutoin nälkätalvi lamautti talouselämää. Teollisuustuotanto oli 13 % alempi kuin vuonna 1865. Ulkomaankauppa kasvoi jo viljantuonnin vuoksi.

Hietalahden telakka Helsingissä. Kuva: E. Hoffers. Helsingin kaupunginmuseo.

Rautatielaina

Pietarin radan rakentamista varten Suomen valtiorahastolle otettiin 4,7 miljoonan Preussin thalerin laina usealta saksalaiselta pankkihuoneelta. Lainan korko oli 6 % ja kuoletusaika 43,5 vuotta. Lainasopimus tehtiin frankfurtilaisen von Erlanger & Söhnen kanssa 31. tammikuuta. Pankin vaivanpalkka oli puoli prosenttia kunkin vuoden kuittaussummasta, joka oli 304.000 thaleria. Laina laskettaisiin liikkeeseen valtiovelkaseteleinä, joista osa lunastettaisiin puolivuosittain arpomisen perusteella. Myös korko maksettaisiin puolivuosittain. Vuoden 1880 jälkeen Suomen valtiovarastolla olisi oikeus nopeuttaa takaisinmaksua.

Uuden rautatielainan merkintä ei kuitenkaan onnistut ja senaattori Trapp neuvotteli pankin kanssa uuden sopimuksen, jonka senaatti vahvisti 30. lokakuuta. Kahden miljoonan thalerin lainaamatta jääneet velkasetelit mitätöitiin ja niiden sijaan saksalaispankit saivat myydä 2,4 miljoonan arvosta korottomia 10 thalerin arvoisia palkintoseteleitä. Lainalle maksettava korko arvottiin setelien omistajien kesken. Tarkoitus oli lunastaa laina takaisin 43 vuoden kuluessa. Venäjän valtiorahasto antoi hankkeeseen 10 miljoonaa markkaa. Palkintolainoja käytettiin tilanteissa, jolloin lainaa oli vaikea saada. Niihin sijoittivat ne, jotka uskoivat saavansa näin tavallista suurempia voittoja.

Suostuntaverot

Suostuntaveron keräämistä jatkettiin neljäksi vuodeksi säätyen antamalla valtuudella. Sitä joutui maksamaan jokainen, jonka puhdas tulo oli yli 500 mk vuodessa. Alin veroprosentti oli 0,8 ja korkein 1,2. Tulosta sai vähentää tulonhankkimismenot. Talonpoika sai vähentää myös täysi-ikäisten lastensa palkan. Yhtiöt maksoivat veron jaetun osingon mukaan. Verosta olivat vapaat kirkko, tieteelliset seurat, ulkomailla asuvat, Lapinmaan asukkaat ja perinnöt. Samalla, kun veroihin suostuttiin, määrättiin niiden käyttötarkoitus. Kansakoulut saisivat vuosittain 250.000 mk, majakkalaitos 137.000 mk kahtena vuonna ja vuoden 1865 rautatielainaa lyhennettäisiin 37.767 mk vuodessa.

Telakkatukea

Laivanvarustukseen tarvittavia kaluja sai tuoda maahan tullitta myös seuraavan kahden vuoden aikana. Tullimaksun palauttamiseksi tuotujen tavaroiden käyttö laivan rakennukseen piti erikseen todistaa. Huojennus oli ollut voimassa vuodesta 1866. Näin tuettiin kotimaisia yrittäjiä. Valmiiden laivojen tuonti oli tullitonta.

Masuunit

Masuunit, rautapajat sekä sulatus- ja valssilaitokset vapautettiin vähitellen, vuoden 1870 alusta kokonaan, kymmenysrautamaksusta ja vasaraverosta. Nämä maksut periytyivät Ruotsin vallan ajalta. Kato ei lamauttanyt koko teollisuutta. Helsingin Hietalahden telakka aloitti toimintansa kaksi vuotta sitten ja tänä vuonna valmistui höyrykäyttöinen siipiratasalus Constantin. Nimensä se sai suuriruhtinaan mukaan.