Muita aiheita...
Lakkautuspalkka
Valtion virkamiesten toimeentulo turvattiin myös silloin, kun virkoja piti muuttaa. Jos virka lakkautettiin, sen haltija sai nauttia palkka- ja muita pysyviä etuja täysimääräisinä, kunnes hän siirtyi toiseen virkaan. Jos virkamiehelle tarjottiin samanarvoista uutta virkaa, hän oli velvollinen siihen astumaan ja luopumaan lakkautuspalkasta. Jos tämä virka oli toisella paikkakunnalla, virkamies sai muuttoavustuksen. Jos hän ei ottanut uutta virkaa vastaan, olematta sairas tai muuten estynyt, hänet voitiin siirtää eläkkeelle tähän asti ansaituilla palvelusvuosilla. Sotaväen eduista vastaavissa tapauksissa määrättiin erikseen.
Valtiopäivämiehen palkka
Valtiopäiville osallistuminen oli suuri kunnia, mutta myös taloudellisesti ongelmallinen asia, koska edustajan täytyi viettää pitkä aika Helsingissä. Valtiopäivien kestoa ei tiedetty etukäteen. Talonpoikaissääty teki näistä syistä anomuksen, että sen jäsenet saisivat matka- ja elantokorvauksen etukäteen oman lääninsä lääninkonttorista. Hallitus päätti, että heille maksetaan kulut Helsingissä kuukaudeksi kerrallaan niin kauan kuin valtiopäivät kestäisivät. Matka- ja ruokarahan lisäksi he saivat edustuspalkkion.
Viina
Paloviinaasetukseen tehtin lukuisia muutoksia. Koska vero ei tuottanut tarpeeksi, polttokiintiön korotusoikeutta päätettiin jatkaa. Laissa määrätty 4,3 miljoonan kannun määrä saatiin vastedeskin tarpeen vaatiessa ylittää 50 prosentilla. Rahojen käytössä kulkulaitoksille varattu 1,2 miljoonaa markkaa asetettiin läänien osuuden edelle. Muut muutokset olivat etupäässä tarkennuksia, jotka koskivat viinan valmistamista ja myynnin valvontaa. Ravintoloissa viinaa sai myydä vain ruokailijoille.
Kirkot
Kirkkojen ylläpito oli monille seurakunnille raskas taloudellinen taakka. Varsinkin vanhoissa emäseurakunnissa oli usein suuri kirkko. Silti sitä eivät käyttäneet kappeliseurakuntien väki. Nyt määrättiin, että kappeliseurakuntien ei tarvinnut osallistua emäseurakunnan kirkon, hautausmaan ja kirkkoaidan ylläpitokustannuksiin, jos kappeliseurakunnassa oli oma kirkko ja hautausmaa.
Jaettujen maatilojen velvollisuutta osallistua kirkon ja pappilan rakentamiseen tarkennettiin myös: velvollisuus määrättiin nyt tilan uuden manttaaliluvun mukaan. Se kertoi tilan nykyisen todellisen koon.
Postinvaihto
Venäjä teki Ruotsin ja Norjan kanssa uuden postisopimuksen. Postinvaihto näiden maiden kanssa suoritettiin maitse Haaparannan ja Tornion kautta ja meritse Ahvenanmaan kautta, Eckerön ja Grislehamnin välillä. Talvella posti kulki osan aikaa jäätietä. Nyt sovittiin kuitenkin, että postia aletaan kuljettaa höyrylaivoilla. Tähän käytettiin kustannusten säästämiseksi yksityisiä höyrylaivoja. Samalla sovittiin postimaksuista, lähetystavoista ja muista käytännön seikoista. Edellinen postisopimus oli vuodelta 1846.
Matkakorvaus
Oulun läänin kuvernööri tiedusteli hallitsijalta matkakorvauksen maksua. Hänelle oli vuoden 1860 matkustussäännön mukaan myönnetty oikeus useampaan hevoseen. Siksi hän katsoi, että hänellä oli oikeus suurempaan matkakorvaukseen myös talviaikana, vaikka silloin käytettiinkin yhden hevosen vetämää rekeä. Hallitsija vastasi:
"Olemme... havainneet matkustussäännön yllämainitun määräyksen siinä olevan selvän, ettei vaunuvuoroa saada muuna vuodenaikana lukea, kuin milloin semmoista ajokalua todellisesti saatetaan käyttää; joka Teille vastaukseksi tämän kautta armossa ilmoitetaan."1