• 
• 
• 
• 
• 

• 

Tullit

Uusi tullitaksa annettiin 29. päivä heinäkuuta. Se oli jälleen muunnos Venäjän uudesta tullitaksasta. Aakkosellisessa tuontitavaroiden luettelossa oli noin 2.300 nimikettä, viimeisenä öylätti ja mm. seitsemästä eri aineesta valmistettuja kampoja. Tullivapaita tavaroita oli silti huomattavan paljon, mm. apteekkitavarat, luut, iilimadot, raaka pumpuli, kirjat, taideteokset, sementti, laivat, kasvikset, nahat, hiili, pellava, lumput, koneet ja niiden osat tehtaita varten, malmit, veturit, aurat, äkeet, vilja, puut ja terva. Tullista olivat vapaita myös henkilökohtaiset matkatavarat. Maahan ei saanut kuitenkaan tuoda paloviinaa, ruutia, kirkkokaluja, ilmapyssyjä, Suomen ja Venäjän pientä rahaa, pelikortteja tai sänkyvaatteita.¹

Tullia kerättiin erityisesti kalliista kulutustavaroista ja raaka-aineista, raudasta, kuparista, öljystä, vaatteista jne. Tullitaksan tarkoitus oli suojella kotimaista tuotantoa, edistää vientiä ja koota rahaa valtiolle. Vientitullit lopetettiin lähes kokonaan kuten porvarissääty oli pitkään esittänyt. Niiden osuus tullituloista oli varsin pieni.

Kaupasta Venäjän kanssa säädettiin erikseen kauppa-asetuksella, viimeksi vuonna 1859. Tuolloin Suomen ja Venäjän kaupassa päästiin lähes tasavertaiseen tullikohteluun. Tuonti Venäjältä Suomeen oli tullitonta. Tupakasta, sokerista ja muista nautintoaineista perittiin finanssitullia eli tuontiveroa. Ulkomaakaupasta lähes puolet käytiin Venäjän kanssa.

Tulot

Tänä vuonna tullitulot jäivät vielä alemmaksi kuin vuosikymmenen alkupuoliskolla. Nyt ne olivat 6,7 miljoonaa markkaa eli lähes saman verran kuin valtion verotulot. Syynä laskuun olivat katovuodet. Toinen syy oli tullitaksojen alentaminen. Tullin osuus tuonnista oli kymmenen vuotta sitten 15 prosenttia, nyt puolet siitä. Eniten asiaan vaikutti viljatullin poistaminen. Vientitulli oli enää vain prosentin viennin arvosta.

Tullitulot koostuivat pääosin sokerin, kahvin, alkoholin, tupakan ja suolan finanssitullista eli kulutusverosta. Niiden osuus tullituloista oli kolmeneljäsosaa. Taalintehtaan ruukki Dragsfjärdissä oli saanut viime vuosina uudet putlausja valssauslaitteet. Se nautti muiden tapaan tullivapauksista.

Poikkeusetuja

Laivanrakentajien ja -korjaajien oikeutta tuoda maahan tullitta tarvekaluja ja -aineita jatkettiin. Samalla kuitenkin oikeutta rajoitettiin siten, että tuotavat tavarat piti luetella etukäteen. Yrittäjä sai tullimaksun takaisin jälkikäteen anomalla sitä ja osoittamalla, mihin tavarat oli käytetty. Myös konepajojen ja tehtaiden oikeutta tuoda tullivapaasti rautaa sellaisten koneiden valmistamiseen, joiden tuonti oli vapaata, jatkettiin.

Sahausmaksu

Maasta viedystä sahatavarasta piti edelleen maksaa vientimaksua yliopiston rakennuskassalle. Tämän vuoden alusta maksu oli puoli penniä kuutiojalalta lautoja, lankkuja ja patisia.

Apteekkarit

Apteekkarit menettivät oikeutensa tuoda maahan tullitta tavaroita. He olivat saaneet tällaisia oikeuksia vähin erin vuosina 1859, 1863 ja 1864.

Rautatietulli

Joulukuussa annettiin määräykset rajaliikenteestä Suomenmaan ja Venäjän välillä. Rautatien vuoksi Rajajoelle asetettiin tullikamari. Rautateillä noudatettiin samoja maksuja kuin merikuljetuksissa. Rajatullikamari syynäsi Suomesta vietävät matkatavarat ja pienemmät tavarat. Isommat erät sinetöitiin ja tarkastettiin Pietarissa. Koska tavaroiden tuonti Venäjältä Suomeen oli vapaata, vastaavaa tarkastusta ei ollut toiseen suuntaan kuljettaissa. Myytävistä nautinto-aineista oli kuitenkin maksettava tuontivero, joka suoritettiin Suomen tullipaikoissa.

© Tekijänoikeudet