Ulkomailla
Pariisi oli suomalaisten taiteilijoiden vakituinen opinahjo. Sinne matkusti myös moni tiedemies, kun Helsingin ympyrät tuntuivat liian pieniltä. Varsinkin luonnontieteiden tutkiminen oli Suomessa vaivalloista, koska yliopistolla ei ollut uusimpia laitteita.
Saksan ja Ranskan välisen sodan alettua, monet olivat muuttamassa takaisin Suomeen, ainakin vähäksi aikaa. Näin tekivät mm. F. Ahlstedt, K.E. Jansson, Hjalmar Munsterhjelm, S. Falkman ja Berndt Lindholm. Lindholm oli mennyt Pariisiin valtion stipendiaattina vasta kaksi vuotta sitten ja opiskellut maisemamaalausta. Luonnontutkija William Nylander jäi sodan ajaksi Pariisiin.
Suomalaiset kuvanveistäjät sen sijaan viihtyivät perinteisesti Roomassa. Sinne oli jo vuonna 1862 mennyt mm. J.L. Runebergin poika Walter, joka sai seuraavana vuonna ensimmäisen valtion taiteilija-apurahan. Runeberg ei juurikaan käynyt kotimaassa. Roomaan tähysi myös nuori ja lahjakas veistäjä Johannes Takanen. Kolme vuotta sitten hän pääsi Kööpenhaminaan seuraten Runebergin jalanjälkiä. Hän opiskeli siellä H.V. Bissenin ja tämän pojan Chr.G.W. Bissenin johdolla. Tänä vuonna hän lähetti kotimaahan oppilastyönsä Koiran kanssa leikkivä poika. Se arvioitiin varsin korkeatasoiseksi.