Kultaa
Lehdissä oli 16. huhtikuuta Oulun kuvernementin kuulutus, joka ensimmäisen kerran vahvisti todeksi jo pitkään liikkuneet huhut, että maassa alkaisi järjestetty ja viranomaisten valvoma kullankaivuu. Kuun lopulla Oulun Wiikkosanomissa oli etusivun julistus kullankaivuusta Lapissa.
Ensimmäisenä laillisen valtauksen ehti tehdäkauppias K.A. Govenius, jolle määrättiin kesäkuun 20. päivänä ensimmäinen kaivospiiri Ivalojoen varrella. Ensimmäinen iso kultakivi oli löydetty vuonna 1836 Kemistä. Kaksi vuotta sitten varmistui, että Lapin jokien hiekassa oli paljonkin kultaa. Sen huuhdonta alkoi viime vuonna.
Kaikille Suomen ja Venäjän alamaisille – mooseksenuskolaisia eli juutalaisia lukuunottamatta – myönnettiin oikeus etsiä kultaa Suomen Lapista. Etsintään ja huuhdontaan tarvittiin kuitenkin kuvernöörin tai vuorimestarin antama lupa. Samaten määrättiin tavasta, jolla löydös oli merkittävä maahan ja asiakirjoihin. Valtausoikeuden sai vasta, kun vuorimestari oli paikan tutkinut ja riidattomaksi havainnut.
Huuhdottu kulta piti toimittaa Oulun lääninrahastoon, mistä kuvernööri toimitti sen Suomen Pankkiin. Siellä kulta sulatettiin ja arvioitiin. Pankki maksoi löytäjälle kullan arvon vähennettynä kruunun kuluilla. Kultaa ei saanut pitää itse, eikä sitä saanut viedä maasta.