Painolaki

Hallitsija ilmoitti maaliskuussa säädyille, ettei hän voinut suostua näiden esitykseen painolain säätämisestä, koska sellaista ei hänen mukaan tarvittu. Lisäksi keisari huomautti, että kyse oli peruslakia koskevasta asiasta, jossa esitysoikeus oli yksin hänellä. Säädyt olivat vuonna 1867 hylänneet hallitsijan esityksen.

Säädyt esittivät, että kansalaisilla olisi laissa todettu oikeus sanan- ja muuhun ilmaisuvapauteen. Ennakkosensuuri olisi kielletty ja laittomista julkaisuista voisi saada rangaistuksen vain oikeusistuimessa. Voimassa olevan asetuksen mukaan julkaisut oli tarkastettava etukäteen. Valvonnan suoritti painoasiain ylihallitus ja sen alaiset sensuuriasiamiehet.

Kenraalikuvernööri Adlerberg selitti asiaa vielä kirjeessään senaatille 6. huhtikuuta. Hallitsija oli nähnyt hyväksi:

"Armossa muistuttaa, miten nyt voimassa oleva asetus painotoimesta Suomessa antaa jokaiselle vapauden lausua ajatuksensa ja mieli piteensä, ainoastaan sillä rajoituksella, että väärinkäytöksiä, jotka ovat tehdyt laiminlyömällä velvollista kunnioitusta Kirkkoa, Valtaistuinta ja Hallitusta kohtaan, totuuden vääristelemisellä, kunnianloukkauksella sekä siveyttä ja siivollisuutta loukkaavilla esitelmillä, ei milloinkaan pidä suvaita".

Hallituksen näkökulmasta vain valtion vihollisten sananvapautta rajoitettiin, ja sehän oli kaikkien yhteinen etu.