Lahjoitusmaalaina
Suomen valtio laski myyntiin neljän miljoonan markan lainan Viipurin ja Mikkelin läänin lahjoitusmaiden lunastamiseksi. Valtio lunasti tilat niiden venäläisiltä omistajilta ja maita viljelevät talonpojat pystyivät ostamaan ne valtiolta omaksi. Lunastamisesta tehtiin päätös valtiopäivillä vuonna 1867, ja viime vuonna päätettiin lopulta ensimmäisten maiden lunastamisesta.
Liikkeeseen lasketun lainan laina-aika oli vuoteen 1910. Valtio lyhentäisi lainaa kuitenkin joka vuosi siten, että puolet summasta olisi kuoletettu vuonna 1899. Lainan korko oli 4,5 %. Kunakin vuonna lunastettavat velkasetelit eli obligaatiot arvottaisiin kaksi kertaa vuodessa. Arvonnassa määrätyt obligaatiot oli palautettava Suomen Pankkiin, joka maksoi lainan korkoineen takaisin näiden obligaatioiden osalta.
Korko maksettiin kahdesti vuodessa kaikille obligaatioille. Omistaja sai sen luovuttamaansa "kasvulippua" eli korkotodistusta vastaan. Kun velkaseteli ostettiin, omistaja sai emäsetelin ja kasvuliput. Lainajärjestelmä oli samanlainen kuin valtion rautatielainoissa. Rahat saatiin ulkomailta, mutta laina pyrittiin myymään kotimaahan ja tässä yleensä onnistuttiin hyvin.