Lisäveroja
Suostuntavero
Suostuntavero määrättiin vuosille 1873 - 1877. Valtiopäivät olivat viime vuonna tähän sitoutuneet ja hyväksyneet hallitsijan esityksen eräin muutoksin. Suostuntaveroon sisältyi myös säätyjen esittämä tullivero, joka oli kolme prosenttia tullimaksusta. Tätä veroa piti maksaa myös niistä tullitaksaan merkityistä tavaroista, joita maahan tuotiin erioikeudella ilman tullia. Hallitsija huomautti, että säädyt olivat ylittäneet valtuutensa esittämällä tulliveroa, mutta hyväksyi sen silti. Säädyt taas olivat esittäneet tällaista veroa, jotta muita veroja voitaisiin laskea.
Suostuntaveroa piti maksaa jokaisen Suomen kansalaisen, jonka puhdas vuotuinen tulo oli yli 500 markkaa. Tuhannen markan tulosta vero oli "kultakin sadalta, joka menee viiden sadan markan ylitse, neljä viidennestä sadalta". Myöhemmin täsmennettiin, että tämä tarkoitti 80 penniä sadalta markalta. Vero oli tässä tapauksessa 4 markkaa (= 0,4 %). Yli 10.000 markan tulosta vero oli 1,2 % koko summasta. Samoin kerrattiin, että vero koski sekä miehiä että naisia. Ulkomaalaiset maksoivat veron, jos olivat maassa vähintään vuoden, samoin Venäjällä oleskelevat suomalaiset. Senaatti lähetti sitä varten asetuksia Pietariin tiedoksi. Ne toimitettiin kenraalikuvernöörin kautta ministerivaltiosihteerille.
Osakeyhtiöt maksoivat saman osuuden jakamastaan voitosta. Puhdas tulo oli kaikilla se ansio, josta oli vähennetty kustannuskulungit, työpalkat, eläkkeet, verot ja muut pakolliset maksut. Investointeja tai palvelijoiden palkkaa ei saanut vähentää. Talollinen sai vähentää tulostaan täysi-ikäisten lasten perheessä tekemän työn hinnan.
Tuloveron lisäksi suostuntaa maksettiin pelikorteista, oluesta ja portterista sekä tuontitavaroista. Ulkomaalainen kauppias, joka myi mukanaan tuomia tavaroita joutui maksamaan elinkeinosuostuntaa 120 markkaa kuukaudessa. Tämä oli suunnattu selvästi venäläisiä kulkukauppiaita vastaan.
Veron suuruuden määräsi jokaiseen kuntaan perustettu suostuntaverokomitea sen perusteella, mitä kukin tuloikseen ilmoitti. Jos komitea piti ilmoitettua tuloa liian pienenä, se määräsi oikeaksi arvioimansa veron. Läänissä oli tarkastuskomitea, joka valvoi verotusta ja käsitteli valitukset. Veron kantoi kaupungissa maistraatti, maalla kruununvouti.
Koska veron määrääminen aiheutti paljon sekaannusta, senaatti julkaisi 24. huhtikuuta toisen asetuksen, jossa selitettiin käytännön asioita. Kun veron alaraja oli 500 markkaa, työmiehen tai pikkutilallisen tuloista ei käytännössä joutunut veroa maksamaan.
Huvivero
Asetus suostuntaverosta määräsi, kuka joutui maksamaan kymmenen markkaa kuukaudessa:
"...olematta Suomen kansalainen, tässä maassa asianomaisella luvalla, pääsymaksua vastaan, pitää omaksi hyödykseen näytelmiä, laulannoita tahi muita soitannollisia huvituksia, harjoittaa kantourkujen soittoa, näyttelee taitoratsastamista, nuoralla hyppimistä, konetaiteellisia tahi muita temppuja, maailmakuvauksia ja muita näköopillisia taitoteoksia, vahakuvastoita, eläinten ja luonnontuotteiden kokoelmia y.m.".
Tämä oli käytännössä uusi vero, jota joutuivat maksamaan ulkomaalaiset huvien järjestäjät.
Pelikorteista maksettiin vuonna 1859 määrättyä stemplausrahaa 60 penniä leikistä eli korttipakasta.
Viinaveron käyttö
Paloviina-asetukseen perustuva viinavero (3 miljoonaa markkaa) määrättiin käytettäväksi seuraavasti:
- – korvaus valtiolle entisen viinanpoltto vuokran peruuttamisesta 660.000 mk;
- – korvaus valvonnasta ja tehostetusta tullitarkkailusta 140.000 mk;
- – rautatielainojen korkoihin ja kuoletuksiin 1.800.000 mk;
- – jaettavaksi kaikille kunnnille ja kaupungeille 400.000 mk.