Kaasu- ja vesijohdot

Kaasu- ja vesijohdot rauhoitettiin asetuksella 24. helmikuuta. Tämä tarkoitti, että niiden vahingoittajalle määrättiin ankara rangaistus, joka oli korkeintaan vuosi vankeutta ja 500 markkaa sakkoa. Lisäksi syyllisen oli aina korvattava vahinko.

23. lokakuuta senaatti lähetti moitekirjeen tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitukselle ja kuvernööreille, että vesijohtoja perustettaessa paikalla ei ollut aina suoritettu asianmukaista katselmusta eikä kaikkia asianosaisia oltu kuultu, mistä oli tullut valituksia.

Kaasuja vesijohtoja oli alettu rakentaa suurimpiin kaupunkeihin. Pääsyy vesijohdon rakentamiseen ei kuitenkaan ollut asukkaiden mukavuus, vaan se, että palokunta tarvitsi sammutusvettä. Samaa johtovettä kaupunkilaiset saivat käyttää talousvetenä. Viemäreiden rakentaminen oli vasta aivan alkutekijöissä. Niiden avulla haluttiin siistiä ympäristöä.

Puhtaalla vedellä oli suuri merkitys terveydelle, mutta tästä ei juurikaan tiedetty. Lika- ja juomavedet sekoittuivat helposti, kun kaivot olivat liian lähellä viemäreitä tai karjatiloja. Lapsikuolleisuus oli erikoisen korkea Pohjanmaalla siksi, että tulvavedet likasivat kaivoja.