Materialismi

John Stuart Millin utilitarismia koskeva kirjoitus julkaistiin Georg Brandesin kääntämänä nimellä Moral grundet på Nytteeller Lykkeprincipet. Asiasta keskusteltiin ylioppilaspiireissä. Viipurilaisessa osakunnassa O.E. Tudeer halusi torjua sen käsityksen, että teoreettinen materialismi ja utilitarismi merkitsivät samaa kuin itsekkyys ja aineellisten etujen tavoittelu:

"Materialisti pitää omaa minäänsä häviävänä. Hänen pyrintöjensä korkein päämäärä ei näin ollen saata olla hänen oma autuutensa... Ei egoismi, vaan uhrautuminen jaloimman päämäärän hyväksi on siten materialismin tendenssi... Rakkaus ihmisyyteen, usko ihmiskunnan kehityskykyyn ja toivo ihmiskunnan edistyksestä näyttävät meistä olevan ne perusperiaatteet, joille vakavasti kilvoitteleva meidän aikanamme, kuten kaikkina aikoina, voi rakentaa vakaumuksensa ja toimintansa."

Millin ja muiden ei-kristillisten filosofien aatteita pidettiin Suomessa vaarallisina, koska ne kyseenalaistivat kirkon arvovallan ja sitä kautta myös valtion arvovallan. Opiskelijat olivat niistä kuitenkin innoissaan, koska ne koettiin henkisenä vapautumisena. Mill oli julkaissut vuonna 1869 myös teoksen The Subjection of Woman, jossa puolusti naisten täydellistä tasa-arvoa miesten kanssa.