Kanavalla

Topelius kirjoitti kuvauksen tunnelmista Saimaan kanavalla:

"Saimaan kaava yhdistää mereen järvirannikoita sadoin peninkulmin, ylimaan kaupungeita on koko joukko tullut merikaupungeiksi, salojen korkeat hongat pääsevät ulos maailmoille, kauppa ja sivistys pääsevät sisään syrjäisiin takamaihin...

On päiväpaisteinen suvipäivä kohta päivällis-ajan perästä. Ylöspäin kulkeva höyrylaiva on juuri tullut sulun sisään Viipurin puolelta, sulunvartijat par'aikaa ovat sulkemassa alaporttia, ja laivan edessä oleva silta on jo vasemmillle auki väännetty. Kaksi laivan matkalaisista on, käyttäen tätä viivytystä hyväkseen, astunut maalle kävelläkseen, ja saavat kohta tuon pääsemättömän marjatytön kimppuhunsa; toiset matkalaiset kärsivällisesti istuvat laivassa, kulun jatkamista odotellen; muutamat katselijat silmäilevät laivan menemistä sulun kautta... Sulunvartijan tupa vasemmalla puolella, sievä metsä oikealla ynnä kanavaa myöten käyvä tie edustalla, muuta ei seudusta näe, sillä kanavan sininen vyö pohjoiseenpäin on peitossa sillan takana. Ei myöskään näy niitä monia somia huviloita,jotka kanavan varsia yhä koristelevat ja matkustajan silmiä ihastuttelevat. Höyrylaiva on saattava niille meidän terveisemme ja on turvallisella, hauskalla matkallaan epäilemättä saava monta vastatervehdystä niistä liehuvilla nenäliinoilla."¹