Maamme kirja

Historian professori Zachris Topelius, joka nimitettiin tänä vuonna myös yliopiston rehtoiksi, julkaisi teoksen Boken om Vårt Land. Suomennos oli myös tekeillä ja se ilmestyisi tulevana vuonna. Kirjan tarkoitus ilmeni sen toisesta luvusta:¹

Johan Knutson: Hangöudds båk. Kuva julkaistiin 1853 teoksessa La Finlande pittoresque.

"Tämä kirja kertoo Suomesta. Tämä kirja kertoo isänmaasta. Mikä on Suomi? Maa monien maiden joukossa. Mikä on isänmaa? Se on meidän suuri kotimme.

Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maan päällä. Isäni taloa en saata milloinkaan unhottaa. Siellä olen kotonani siellä parhaiten viihdyn..."

Kirjan kolmas luku Isänmaa alkoi sanoin:

"Eräänä aamuna seisoin korkeilla tikapuilla, jotka olivat nojallaan tupamme katonräystästä vasten. Siitä saatoin katsella kauas ympärilleni. Etäällä meidän talostamme näin toisia taloja. Etäällä meidän laitumistamme näin niittyjä, peltoja, teitä, vuoria, metsiä ja järviä. Tiesin kyllä maailman suureksi, mutta näin suureksi en sitä luullut. Ja taas juolahti mieleeni tuo kummallinen ajatus, että tämä kaikki on muka meidän maatamme, meidän suurta kotiamme."

Maamme kirjassa asioita kerrottiin lapsen näkökulmasta, koska se oli kirjoitettu koululaisten lukukirjaksi. Lapsen näkökulma teki kirjasta vaikuttavan. Lapsen mieli kuvasi vartauskuvallisesti koko Suomen kansan heräämistä isänmaan tuntoon.

Maamme kirja kuvasi 200 lyhyessä luvussa Suomen luontoa, kansaa, historiaa sekä taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja. Historia oli jaettu pakanalliseen aikaan, katoliseen aikaan, "sotaisiin aikoihin" eli Ruotsin suurvalta-aikaan ja uudempaan aikaan, joka ulottui 1700-luvulta nykypäivään. Viimeisissä luvuissa kerrottiin maan taloudellisesta ja henkisestä edistyksestä, johon Topelius vahvasti uskoi. Hän kirjoitti hyvin myönteisesti keisarista ja Venäjästä. Hankoniemen majakasta Topelius kirjoitti seuraavanlaisesti:

"Hankoniemi on Suomen eteläisin niemi, ja sen kaitainen saarenne pistää hiekkaisine rantoineen ulos Suomenlahteen. Siinä seisoo yksinäisellä kalliolla korkea torni wilkkumajakkoineen, joka jokaisessa minuutissa wuoroittelee, 40 sekuntia pimeänä ja 20 sekuntia walosana, siten että sen lyhtyä pyörittää kellonrakennus. Toiselle kalliolle näissä waarallisissa wesissä rakennetaan toinen majakka paistawa wakawalla tulella. Hankoniemi saapi siis kaksi silmää."²