Metsänhoito

Metsänhoitohallitus sai uuden johtosäännön. Sen II osa määritteli viraston tehtävät, joihin kuului valtion metsien hoitaminen ja metsien hoidon valvominen, mutta myös "kaikenlaisten kotitarvepuunaineiden myyminen yhteisen kansan hyväksi". Tavallinen kansa sai kerätä risuja valtion metsistä ja koota pientä puuta harvennuksen yhteydessä.

Suomeen oli perustettu väliaikainen metsänhoitohallitus vuonna 1851 ja se vakinaistettiin vuonna 1859. Metsänhoitohallitukseen kuului nyttemmin keskushallitus, tarkastajat, paikallisvirastot ja vartioja apulaiskuntaa. Toimialueena hallituksella olivat valtion eli kruunun metsät. Niiden hoitaminen oli jaettu 11 tarkastuspiiriin ja 49 hoitoalueeseen.Kullakin hoitoalueella oli oma metsänhoitaja ja -vartija. Suunnitteilla oli perustaa metsänhoitajan virkoja yksityismetsien omistajien avuksi ja neuvoksi.

Evon metsäopiston yhteyteen perustettiin metsänvartijakoulu, jossa nimensä mukaan koulutettiin metsänvartijoita. He olivat kruununmetsissä metsänhoitajien apuna. Metsänhoitajan apulaisen palkka oli 2.000 markkaa vuodessa, puutyöntekijän 1.200 markkaa, pesijättären 350 markkaa. Oppilaille maksettiin ruokarahaa yksi markka päivässä.Metsänhoitajien koulutus aloitettiin Evossa jo vuonna 1860, mutta lakkautettiin välillä oppilaspulan vuoksi. Se aloitettiin uudelle kaksi vuotta sitten.