Väestönlasku
Helmikuussa annettiin asetus väkilukutaulujen mallista ja täyttämisestä. Väkilukutaulut olivat kaavakkeita, jotka seurakuntien pappien oli täytettävä. Niihin merkittiin koko seurakunnan väestö luokiteltuna iän, sukupuolen, siviilisäädyn ja ammattisäädyn mukaan. Näin väestöstä voitiin koota kattava tilasto esimerkiksi iän ja elinkeinon mukaan.
Väestö oli tähänkin asti laskettu siten, että seurakunnat ilmoittivat kukin oman väkilukunsa. Koska jokaisen oli kuuluttuva johonkin seurakuntaan, joissa pidettiin tarkkaa kirjaa syntyneistä, kuolleista, vihityistä ja muuttaneista, Suomen väestö oli kirjoilla poikkeuksellisen hyvin. Suurissa seurakunnissa tilastoissa oli kuitenkin puutteita.
Toinen tilasto, joka kertoi maan väkiluvun, oli henkikirja. Siihen koottiin vuoden alussa asuinpaikan mukaan koko väestö henkirahan maksua varten. Henkirjaan kirjattiin myös ne, jotka oli vapautettu henkiverosta, eli lapset, vanhukset ja köyhät. Väkiluku henkikirjassa oli tavallisesti pienempi kuin kirkonkirjassa, koska henkirjaan merkittiin tarkasti vain vuoden alussa paikalla ollut väestö. Osa ihmisistä liikkui paljonkin työn perässä, eikä kaikkia muuttoja kirjattu. Kirkonkirjassa pysyi pitkään ihmisiä, jotka olivat ns. työkirjalla toisella paikkakunnalla, muuttaneet maasta tai joista ei tiedetty mitään.
–