Porvarissääty
Porvarissäädyn vaalioikeutta valtiopäivävaaleissa laajennettiin 20. maaliskuuta. Laista poistettiin lista niistä, joilla oli äänoikeus. Nyt äänioikeuden saivat kaikki veroa maksavat kaupunkikunnan jäsenet. Lakiin tuli kuitenkin lista niistä, joilla ei ollut äänioikeutta, kuten toisen palveluksessa tai isäntävallan alaisuudessa olevat. Tämän karsintapykälän tulkinta aiheutti erimielisyyttä joka kaupungissa. Selvää oli, että äänioikeutta ei ollut vaimoilla eikä myöskään palkollisilla. Ristiriitaa syntyi sen sijaan mm. siitä, että ilman äänioikeutta olivat myös. "ne, jotka toisen palveluksessa tahi alituisessa työssä ovat". Tuliko esimerkiksi tehdastyöväen suuret joukot tulkita sellaisiksi, jos nämä ansaitsivat niin paljon, että maksoivat kunnalle veroa?
Valtiopäiväjärjestyksen muutoksessa haluttiin korostaa voimakkaasti sitä, että äänoikeus oli kaikilla, jotka maksoivat veroja, ja olivat siten oikeutettuja valitsemaan kaupungin edustajaa valtiopäiville. Kaupungit tulkitsivat lakia eri tavoin. Toisaalla apteekkiapulaiset tai virastojen alemmat virkamiehet saivat äänestää, toisaalla he eivät saaneet. Samoin talonomistajia, käsityöläisä ja ajureita kohdeltiin eri tavoin.
Lisäksi laissa mainittu kaupunkilaisen "itsenäinen toimeentulo" voitiin lukea sekin eri tavoin: tarkoittiko se tiettyä tulotasoa ja maksettujen verojen määrää? Ajatus, että porvarissääty oli kaikkien kaupunkilaisten sääty, ei toteutunut, vaan sai aikaan kiivaan väittelyn oikeudenmukaisuudesta.