Työttömyyttä

Kansainvälinen lama alkoi ulottua Suomeen. Puutavaran vienti ja ulkomaankauppa vähentyivät. Maan kaupungeissa aloitettiin vain vähän uusia rakennustöitä. Tehtaita ei noussut, ja myös yksityiset ihmiset ja kunnat palkkasivat työmiehiä edellisiä vuosia vähemmän. Kaupungeissa ilmeni ns. talvityöttömyyttä tavallista enemmän. Kirvesmiehet, muurarit, maalarit, ajurit ja sekatyöläiset olivat tottuneet talviajan työttömyyteen, mutta edellisten hyvien vuosien ja kaupunkien kasvun seurauksena työmiehiä oli ilman työtä nyt enemmän ja työttömyys jatkui pidempään. Määrät jäivät kuitenkin muutamasta kymmenestä muutamaan sataan kaupungin koon mukaan. Helsingin lehdissä alettiin kirjoittaa työttömyydestä.

Työvoiman tarve oli vaihdellut aina. Suuria heilahteluita aiheuttivat ratatyöt ja muut sen kaltaiset suurtyöt. Ne saivat työmiehensä tavallisesti maaseudulta. Kun työt loppuivat, he palasivat kotiseudulle. Laki esti ketään jäämästä toiselle paikkakunnalle ilman vakituista työpaikkaa.

Tehtaissa työntekijämäärä vaihteli ajoittain jyrkästikin tuotteiden kysynnän mukaan. Kun työntekijät olivat vuosipalveluksessa, heitä ei voitu irtisanoa. Sen sijaan työpäiviä tai työaikaan vähennettiin, jolloin palkkakin laski. Viime vuosina mm. Tampereen Finlaysonin työntekijät olivat saaneet olla kuukausia "tarpeettomina". Kun ajat näyttivät huonolta, uusia työntekijöitä ei palkattu seuraavaksi vuodeksi.