Venäläisin silmin

Venäläisten sotilaiden ensivaikutelma Suomesta oli yleensä myönteinen. Maa näytti heistä yllättävän kehittyneeltä ja ihmiset sivistyneiltä, joskin köyhiltä, ja luonto oli tylsä:

"Kaikkialla on villiä ja alakuloista. Pohjoisessa ja koillisessa on metsien ja soiden peittämiä valtavia alueita, jotka ovat kesäisin paikallisille asukkaillekin läpipääsemättömiä. Kesällä ei monilukuinen sotajoukko pysty ylipäänsä toimimaan sisämaassa, mutta talvella paksu lumi peittää maaston epätasaisuudet ja muuttaa jäätyneet joet ja järvet laajoiksi tasaisiksi alanteiksi. Silloin avautuu uusia yhteyksiä kaikkialle maahan, ja maansisäistä kauppaa käydäänkin etupäässä talvella."

((Faddei Bulgarin, Sotilaan sydän. Suom. Marja Itkonen-Kaila, SKS 1996. Virkkeitä on jonkin verran lyhennetty. ))

"Ei missään maassa asuta niin vaatimattomasti ja kohtuullisesti kuin Suomessa... Parketteja ei tunnettu lainkaan. Huonekalut olivat yksinkertaisia ja jykeviä, niin sanoakseni ikiaikaisia... Tauluja ja veistoksia en nähnyt ollenkaan... Tuore leipäkin oli harvinaista ja sitä oli vain kaupungeissa... Maito, kuivattu ja suolattu kala ja liha olivat niin köyhän kuin rikkaankin tavallista ravintoa... Meren rannikolla joivat laihaa kahvia. Viinaa oli runsaasti, sillä kaikilla talonpojilla oli oikeus kotipolttoon... Ne talonpojat, jotka oli valittu Tukholmassa kokoontuville valtiopäiville, pitivät koko elämänsä ajan rinnassaan mitaleja ja nauttivat yleistä kunnioitusta. Valtiopäiville osallistuminen hiveli kansan itserakkautta..."

((Faddei Bulgarin, Sotilaan sydän. Suom. Marja Itkonen-Kaila, SKS 1996. Virkkeitä on jonkin verran lyhennetty. ))