Rälssitilat

Rälssitilat eli kartanot olivat vanhastaan kruunun aatelistolle luovuttamia verovapaita maatiloja. Vähitellen niitä oli siirtynyt myös muiden käsiin, kun tilojen myynti sallittiin täydellisesti vuonna 1864. Ostajista monet olivat olleet rikastuneita talonpoikia. Turun ja Porin läänissä oli jo puolet rälssimaasta talonpoikien omistuksessa. Uudellamaalla vanhat omistajat olivat pitäneet paremmin pintansa ja muualla maassa Hämeen lisäksi aatelistiloja oli aina ollut vähän.

Tavallisesti kartano siirtyi alemmalle säädylle siten, että omistaja velkaantui ylellisen elämänsä vuoksi ja lopulta ei ollut muuta keinoa kuin myydä maat. Vastaavasti nuukasti elänyt talonpoika saattoi pikkuhiljaa koota varallisuutta.

Rälssi (ruotsiksi frälse) tarkoittaa aatelistoa ja sen vapauttamista veroista. Aluksi aateluus oli sidottu maanomistukseen mutta sittemmin rälssitilat erosivat henkilökohtaisesta aatelisarvosta. Näin maasta tuli myös kaupan kohde. Aateliset ostivat maata toisiltaan tai sitä siirtyi avioliittojen kautta.

Talonpojat saivat oikeuden ostaa rälssimaata Yhdistys- ja vakuuskirjassa vuonna 1789. Ruotsissa aateli menetti yksinoikeutensa kokonaan jo vuonna 1810, mutta Suomessa vasta vuoden 1863 valtiopäivät päättivät antaa talonpojille täyden vapauden hallita rälssimaata. Suomessa jäi voimaan rälssimaan verovapaus, joka taas oli poistettu Ruotsissa.