Kansakoulut

Vuonna 1866 annettu kansakouluasetus ei juurikaan vaikuttanut asukkaiden yleiseen sivitystasoon. Noin 150:ssa kunnassa ei ollut yhtäkään koulua. Vain joka kymmenes suomalainen osasi kirjoittaa, vaikkakin kolme neljännestä osasi jotenkuten lukea. Kinkereillä hankittu lukutaito rajoittui monasti muutamien raamatunlauseiden muistamiseen. Kaupungeissa lapset kävivätkansa koulun, koska se oli pakollinen. Maalla alkeisopetuksesta huolehti pääasiassa seurakunnan ylläpitämä kiertokoulu. Niissä oli opissa 178.886 lasta, kun kansakoulujen oppilasmäärä oli 53.771.

Sortavalaan perustettiin maan kolmas opettajaseminaari, jossa koulutettiin uusia kansakoulunopettajia. Kansakouluja perustivat maaseudulle useimmin säätyläiset. Koulujen johtokuntien puheenjohtajista oli säätyläisiä yli kolme neljäsosaa. Kuitenkin osa sivistyneistöä piti kansakoulua jopa vahingollisena, kuten yliopiston jumaluusopillisen tiedekunnan dekaani Herman Råbergh:

"Jo läheisessä tulevaisuudessa saattaa tapahtua, että kansakoulukin tulee sen rikkiviisaan ja omahyväisen puolisivistyksen ahjoksi, joka myöntää uskonnolle kansansivistyksessä vain vähäisen merkityksen ja pyrkii istuttamaan kansan lapsiin maailmankatsomuksen, joka suuremmassa määrin perustuu tieteen saavutuksiin kuin Jumalan ilmoitettuun sanaan."