Paikkarin torppa

"Pienen kauniin järven rannalla Sammatin kappelissa, Karjalohjan pitäjässä, lähellä Uudenmaan ja Turun läänien rajaa on Paikkarin torppa. Yksinkertainen, matala mökki se on rakennukseltaan. Korkea koivu kasvaa sen pihalla. Vihanto keto ympäröi sitä. Yksinäisyyden hiljaisuus vallitsee läheisyydessä. Outo matkustaja, joka ei tiedä oloistamme, joka ei lähemmin tunne maamme jaloja miehiä, hän ei varmaan hetkeksikään pysähtyisi katselemaan tuota torppaa ja sen ympärystää. Hänestä tuo pieni järvi on, mitä tuhannet muutkin maamme pieniä sydänmaan järviä. Tuo vihanta keto ja tuo korkea koivu torpan pihalla, semmoisia hän on tilaisuudessa näkemään kaikkialla maassamme...

Mutta suomalainen, joka lähemmin tuntee oman maansa olot, hän näillä seuduilla matkustaessaan pysähtää hetkeksi kulkunsa ja poikkeaa katselemaan tätä alhaista mökkiä, ihailemaan tuota pienokaista järveä ja kaunista maisemaa. Hänelle on tämä paikka kaikessa yksinkertaisuudessaankin rakas, sillä hän tietää, että tuossa matalassa mökissä on syntynyt ja lapsuutensa hetket viettänyt mies, jonka nimen jokainen suomalainen, jossa isänmaallinen sydän sykkii, kunnioituksella mainitsee; hän tietää, että tuon pienen järven rannalla, tuolla viheriäisellä kedolla ja tuon korkean koivun juurella on lapsena leikkinyt –­ Elias Lönnrot."¹