Suomen kieli
Asiakirjat
Julistuksella 9. toukokuuta määrättiin, että kaikilla tuomioistuimilla ja virastoilla sekä virkamiehillä oli valta ilman eri pyyntöä antaa asianomistajille toimituskirjoja suomen kielellä tietyissä asioissa. Sellaisia olivat tilanteet, joissa tuomioistuimelle asian esiin tuonut tai virkamieheltä toimituskirjan vaatinut oli käyttänyt kirjallisesti tai suullisesti suomen kieltä. Viralliset kirjoitukset tai tiedonannot oli sakon uhalla lähetettävä kunnille kyseisen kunnan pöytäkirjoissa käytetyllä kielellä. Määräys oli täydennys vuonna 1863 annetulle ja sittemmin tarkennetulle kieliasetukselle.1
Virat
Samassa asetuksessa määrättiin, että yliopistoon oli asetettava ylimääräinen lehtori opettamaan lainopin ylioppilaille suomalaista lakikieltä, ja että virkoihin nimitettäviltä oli tulevan vuoden alusta lähtien vaadittava molempien kotimaisten kielten taitoa. Samalla tosin lakkautettiin tiedekunnan suomen kielen professorin virka. Kuitenkaan niiltä, joilla nyt oli virka senaatissa, hovioikeudessa tai revisiooikeudessa ei vaadittu suomen kielen taitoa ylennystä varten. Määräys ei koskenut myöskään keisarillista ja kenraalikuvernöörin kansliaa.