Revontulet
"Kaikkialla näkyi revontulia, jotka riehuvin äärettömästi muuttelehtivin muodoin melkein kaikissa taivaankaaren väreissä tulipunaisesta kirkkaaseen sinivihreään leviten leimahtelivat tähtikirkkaalle taivaalle. Siinä sitä seistiin verrattoman kauniin näyn hurmaamina ja tietämättä kiitivät ajatukset haaveiden maailmaan."
Näin kuvattiin revontulia, jotka fysiikan professori Selim Lemström oli saanut aikaaan rakentamallaan virtailukoneella. Koe tehtiin Saariselällä Kehäpään laella. Lemström sai laitteellaan aikaan 134 metriä korkean valopatsaan. Hänen käsityksensä mukaan se oli revontuli, joka aktivoitiin sähköimpulssilla.
Lemströmin virtailukone koostui tolpista, jotka olivat tunturilla, sekä niihin kytketyistä rautalangoista, joista syntyi virtapiiri. Rautalankoihin oli juotettu kiinni messinkipiikkejä, jotka osoittivat kohti taivasta. Tunturissa oleva laite oli kytketty edelleen kuparilangalla ns. Holtzin generaattoriin. Se oli 4,5 kilometrin päässä Ivalon Kultalassa. Sieltä syötettiin sähkövirtaa tunturiin.
Tämä sähköllä "kutittaminen" sai Lemströmin mukaan revontulet loimuamaan. Ivalojoella oli lisäksi maasähköä mittaava kaapeli. Siihen kytketty mittari heilahteli yhtä aikaa tunturissa näkyvän valoilmiön kanssa. Ajateltiin, että revontulet saivat aikaan sähkövirtauksia maassa. Koe näytti onnistuvan erinomaisesti.1
- Nykytiedon mukaan Lemströmin koneella ei voinut olla mitään tekemistä revontulien kanssa. Sen sijaan hän sai aikaan jonkinlaisen sähköisen valoilmiön – tai havainnot sekoittuivat oikeisiin revontuliin tai muihin taivaan valoilmiöihin. Kokeesta julkaistiin selostus kuvineen vuonna 1886. (Tapio Mainio, HS 3.10.1998.)