Työväen yhdistys

Helsinkiläisessä ravintolassa pidettiin maaliskuussa kokous, jossa päätettiin perustaa työväenasiaa ajava yhdistys. Paikalla oli sekä työmiehiä että herroja. Joukkoa johti rottinkitehtailija Julius von Wright. Hän oli saanut ajatuksen työväenyhdistyksestä matkoillaan Saksassa ja Tanskassa. Yhdistyksessä olisi mukana sekä työnantajia että työmiehiä. Neuvotellen ja sopien asioista he voisivat ennakolta estää ongelmia, joita suuremmissa maissa näytti syntyvän ns. sosiaalisena kysymyksenä.

Ensimmäisessä kokouksessa valittiin työryhmä laatimaan yhdistykselle sääntöjä, jotta voitaisiin tehdä anomus senaatille yhdistyksen perustamisesta. Kun yhdistys halusi joukkoonsa varsinkin työväestöä, se esitti näiden osalta selvän tavoitteen, kasvatusohjelman:

"Velvollisuutemme on siis korottaa ja vahvistaa työväenluokkaa kaikin tavoin edistämällä säännöllisyyttä, säästäväisyyttä, sopua ja hyvää oloa, koulunkäyntiä, sanomalehtien lukemista, esitelmäin kuuntelemista ja tietojen etsimistä kirjoita ja keskusteluista. Tämä harrastus on äärimmäisen tärkeä senkin puolesta, että työväki ei voi toivoa valtiollisten oikeuksien saavuttamisa, ennen kuin sen sivistys on kohonnut ja se on saanut oppia sivistyselämästä –­ valtiollisen toiminnan koulusta, jossa kansalaiset kasvatetaan julkista elämää varten."¹